lauantai 20. joulukuuta 2014

Kipu

Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskus järjesti vuosittaisen Hyvinvointifoorumin joulukuun 10. päivä. Luentoja oli mahdollisuus kuunnella myös netin välityksellä. Luennot alkoivat klo 17 ja kestivät klo 20 asti. Aiheena oli ontuva eläin. Yleisen kiputietouden lisäksi  käsiteltiin  ontumakipu koiralla, hevosella, sialla ja broilerilla.

Ontuminen on tuttua  minulle kuin niin monelle muulle koiran tai hevosen omistajalle. Mutta vaikka me nähdään ontuminen, "nähdäänkö" me kuitenkaan sitä oikeasti eli mitä se oikeasti tarkoittaa?

Silloin kun aikuisiällä hankin ensimmäisen koirani, jolle sitten tulikin monenlaista ongelmaa, eläinlääkärit eivät olleet niin innokkaita hoitamaan eläimen kipua. Perusteluna oli, että kun on kipua, eläin säästää itseään eikä esimerkiksi riehu niin kovasti kipeällä jalallaan. Tänä päivänä asia on toisin ja eläintenkin kipua hoidetaan aktiivisesti. Vai hoidetaanko?


Nyt sitten alkaakin omatunto kolkuttamaan. Olenko hoitanut eläinteni ontuma- ja muuta kipua riittävästi? En varmasti. Onko minulla oikeus käyttää eläintä omaksi ilokseni vaikka sen käytös ilmentää kipua? Treenataan nyt koiran kanssa vaikka se tänään ei haluakaan hypätä - no sillä nyt on vaan sellainen päivä se on vaan tottelematon, kyllä se osaa. Tai hevoseni hangoittelee vastaan kun pyytää sitä liikkumaan- se nyt on sellainen ja menee välillä epäpuhtaasti, kyllä se siitä vertyy.  Ai mitä - kipuako??
Videolla hevosen kipuilmettä. Edesmennyt hevoseni Make oli avannut oven ja päässyt syömään kaurasäkistä aika reippaasti. Seurauksena ähky (päänravistelut johtuvat itikoista). Hevosen kipuilmeet-juliste. (tutkimus aiheesta löytyy täältä)

Kouluttamisessa kipu on asia, jonka asiansa osaava ammattitaitoinen kouluttaja huomioi. Jos aletaan esimerkiksi korjaamaan ongelmakäytöstä, sairaudet ja kipu on ykkösasia mikä selvitetään. Onko sitä nyt, onko ollut menneisyydessä. Kipu voi näkyä vain esimerkiksi pelkona. Tai kuinka moni on kuullut sanottavan, että eläin on muuttunut iän myötä kiukkuiseksi ja kärttyisäksi. Olisikohan siinäkin taustalla kipu. Ongelma voi poistua pelkästään kivun hoitamisella.

Videoissa on oma nyt jo kuollut narttukoirani. Videoissa näkyy koiran kipukäyttäytymistä ja ne on kuvattu ennen kuin kipulääke alkoi vaikuttaa. Kivun aiheutti selkä. Lyhyemmässä videossa näkyy voimakas läähätys ja  seisonta-asento – takajalat alla ja pää ja häntä alhaalla.  Pitemmässä näkyy heti alussa venyttely, voimakas läähätys ja minun seuraaminen, välillä yritti istua. Tämä kipukäytös on jo niin vahvaa, ettei sitä voi olla huomaamatta  (pahoittelut kuvanlaadusta).  Kuvasin videot, kun piti saada eläinlääkärille todistusaineistoa koiran kipukohtauksista, että juu kyllä sillä oikeasti on kipua, vaikka rgt-kuvat ei korreloi kivun voimakkuuden kanssa.


Kunhan se kipu ensin tunnistetaan.

Muutamia muistiinpanoja luennolta:

-ontuminen tarkoittaa kipua, se on kipukäyttäytymisen muoto. Kipu pitää aina hoitaa.
-akuutti kipu on hyödyllistä, krooninen (yli 3 kk) ei
-omistajat eivät usein tunnista tai aliarvioivat eläimen kivun
-hevonen ei teeskentele ontumaa
-eläinlajeilla on sille ominainen kipukäyttäytyminen, joka pitää tuntea. Esimerkiksi hevosilla tunnustetaan uusien tutkimuksien mukaan ns. kipuilmeet.
-aggressiivisuus, opittu avuttomuus, vastustelu - kun käytösongelmia aletaan ratkoa, kipu pitää sulkea/hoitaa pois. Esimerkiksi ns. johtajuusongelmat ovatkin usein kipua
-kipua voi olla, vaikkei syytä aina löydetä
-hevosen jäykkyys - jäykkyyden aikana ainakin on kipua, joka voi vertyessä hävitä
- hevosella kivuton ontuma on todella harvinaista. Täysin luutunut kinnerpatti saattaa joskus aiheuttaa kivutonta ontumaa, mutta tästäkään  ei voida olla varmoja.
-koiralla degeneratiivisessa myelopatiassa  eli etenevässä selkäydinrappeumassa koira ei todennäköisesti kärsi kivusta vaikka oireet voivat olla hyvinkin voimakkaita.
-halvaantunut koira ei ole yleensä kipeä (ns. pyörätuolikoirat)
-eläin voi ontua myös useampaa jalkaa yhtä aikaa - "se nyt vain aina liikkuu noin"
-kipulääkekokeilu

Entä kipu ja sillä kouluttaminen? Se onkin sitten oma lukunsa.



keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Kohta puolitoista vuotta takana eläintenhoitajaopintoja - tarina jatkuu



 "Olen… opiskellut kahdessa eri koulussa ja tutustunut lukuisiin samoista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin… herännyt aamulla kello neljä ja ajanut autolla kymmeniä tuhansia kilometrejä… tehnyt takaperin pylly pystyssä peltojälkeä ja istunut spanielien trimmauskurssilla… avustanut bronkoskopiassa ja pistänyt kalasääkselle antibioottia… tehnyt omaa vakityötä ja keikkatyötä… tehnyt karhulle verijälkeä ja kaulaillut joutsenen kanssa… oppinut uusia asioita ja kerrannut vanhoja… nähnyt valkohäntäkauriinvasan ensi askeleet ja seurannut löytökoiran synnytystä…
 Ranua Zoo 2011
istunut kymmeniä tunteja tietokoneella tehtäviä tehden ja unohtunut lukemaan mielenkiintoisia artikkeleita… istunut omahoitajana saman potilaan vierellä viikon ja toisaalla potilaskuljettanut sata potilasta viikossa… kuunnellut hevosten hörinää aamutalliin mennessä ja iloinnut uusiin koteihin pääsevistä löytökissoista…tehnyt töitä kolmenkymmenen asteen pakkasessa ja saman verran helteisessä, ukonilmalla ja myrskytuulessa... joutunut leonbergiuroksen astumaksi ja suolistanut rottia... antanut onnellisille possuille mutakylpyjä ja saanut murisevat koirat luottamaan itseeni…kävellyt satoja kilometrejä koirien kanssa ja liimannut kantapäihin rakkolaastareiksi pikkuhousunsuojat… puhuttanut narkkaria paremmasta koiranpidosta ja nähnyt hyvin hoidetun huskytarhan…nähnyt laittoman käytössä olleen piikkipannan ja naksutinkouluttanut hevosta…hoitanut työssä ja työharjoittelussa pieneläimiä, kotieläimiä ja villieläimiä ja hoitanut kotona kahta samojedinpentua, joista toinen jäi vahingossa itselle…


Lemmikkieläinhoitola Kieppi 2011

Ja kohta tämä loppuu! Vai voisinko jäädä vaikka luokalle ja ottaa osan uusiksi?"



Yllä olevan tekstin kirjoitin vajaa kolme vuotta sitten, kun olin valmistumassa eläintenhoitajan ammattitutkintoon, suuntautumisena eläinhoitolanpitäjä. Aloitin silloin opiskelun Tervolan Louella,  josta vaihdoin Kajaaniin ihan käytännön syistä.

Ja nyt tarina saa jatkoa. Joulukuun alussa posti toi mieluisan viestin - minut oli valittu opiskelemaan eläintenkouluttajaksi Kajaaniin.  Tarkoitus olisi pitää blogia ainakin opiskelun ajan - saas nähdä miten käy!