sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kis kis

Kissojen aktivointia ja koulutusta! Kuvissa esiintyvät Veera 2 v. , Vilma 4 v.  ja Väiski 18 v. Vivi, myös  18 v. ei jaksanut kiinnostua leluista tällä kertaa.


Uudet lelut kiinnostavat


Myös vanhaherra Väiski kiinnostui.

 

Veera ja Vilma  , Väiskillä  ei enää jaksanut kiinnostaa vaan häipyi



Vilma oppi nopeasti kosketuskepin idean  ...


...ja sitä pystyi liikuttamaan kepin avulla paikasta toiseen.


Myös yläfemma Vilmalta onnistuu!


Vivi 18 v. katselee mielummin parvekkeelta.
Alla Vilma. Sisäkissalle kokonaan lasitettu parveke on erinomainen virikkeellistämispaikka.


Lopuksi vielä harjataan Veeralta hampaat, hammastahnan mausta se tykkää (kissojen omaa tahnaa, mutta harja on kyllä turhan iso:)

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Loma loppu, töihin taas

Se on sitten tämäkin loma vietetty ja huomenaamulla töihin lähtö. Lomaa en tainnut varsinaisesti kyllä viettää kuin yhden päivän koko kolmessa viikossa , muuten meni kouluhommien kanssa. Mutta en voi valittaa, on ollut mukavat ja mielenkiintoiset viikot! Tässä vielä muutama kuva, tänään tuli taas lunta ihan reippaasti lisää.

Toinen työssäoppimispaikka on sovittu ja sen puitteissa on tarkoitus mm. vetää koirakurssi/-kursseja kesällä ja katsotaan nyt mitä muuta tulee eteen.






maanantai 6. huhtikuuta 2015

Työssänsä täydellinen?

Eräs, jälleen yli äyräitten paisunut nettikeskustelu, sai minut kirjoittamaan tämän.

Kengittäjä lyö satoja ja tuhansia nauloja hevosten kavioihin uransa aikana. Joskus niistä joku meneekin väärin ja hevoselle tulee siitä ongelmia. Mutta onko kengittäjä silloin täysin paska ja ammattitaidoton? Perästä kuuluu ja omistaja haukkuu kengittäjän eikä aio tätä enää ikinä käyttää, vaihtaa toiseen. Vaikka siihen asti kaikki on mennyt hyvin.

Kuka meistä on työssänsä täydellinen? En minä ainakaan. Olen tehnyt ihmisten hoitajana työtä yli parikymmentä vuotta ja varmasti tehnyt paljon virheitä tiedostamatta, huolimattomuutta, tietämättömyyttä ja ihan yksinkertaisesti myös väsyneenä.  Hoitajan työssä nuo virheet voivat olla  kohtalokkaita. Sitä vain toivoo, ettei urallaan tapa ketään tai aiheuta pysyviä ongelmia. Virheistä  huolimatta koen, että olen hyvä ja hyvinkin ammattitaitoinen työssäni. Tärkeää (vai tärkeintäkö?) on se, että tietää ja tunnistaa, mitä ei tiedä, ja älyää sen selvittää ennen kuin tekee mitään peruuttamatonta.

Entä miten eläinten koulutusmaailmassa? Sielläkin pätee varmasti tuo sama. Kun onnistut, olet hyvä. Jos epäonnistut, et ole hyvä vaan sinut pitää julkisesti haukkua (mikä on tänä päivänä niin helppoa, ainakin kun seuraa nettikeskusteluja), oli epäonnistumisen syy ja aihe sitten ihan mikä tahansa. Eikä sinun tarvitse edes epäonnistua oikeasti, riittää että joku sen sellaiseksi omasta mielestään tulkitsee. Arvostelun kohteeksi voi joutua ihan mikä muu asia kuin varsinaisen eläinten kouluttamisen taitoon liittyvä asia, oli se sitten vaikka ulkonäkö.

Mutta jokainen meistä on hyvä jossain ja huono toisessa asiassa. Mitä enemmän tietää ja osaa, sitä tyhmemmäksi itsensä tuntee ja sitä varovaisemmaksi tulee ottamaan kantaa asioihin ainoana oikeana totuutena.  Myös eläintenkoulutusmaailmassa tieto muuttuu koko ajan, tulee uutta ja vanhaa kumotaan. Pitäisi pysyä ajan tasalla ja olla avoimin korvin ja mielin. Osata perustella, miksi tehdään näin. Kritiikkiä voi aina esittää asioista ja mieluiten suoraan asianosaiselle itselle. Mutta rakentavalla kritiikillä ja haukkumisella on vissi ero.

Mutta jos joku on työssänsä täydellinen, silloin hänellä on  oikeus moittia muita, itseään huonompia. Vai oliko se niin, että sen, joka on hyvä, ei tarvitse sitä korostaa, hänelle riittää että itse tietää sen?

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Lisää työssäoppimista - kivaa!

En kyllä malta lähteä töihin ollenkaan...eli loma kuluu, vielä viisi päivää ja sitten pitäisi taas lähteä töihin tienaamaan. En kyllä malttaisi millään, tämä työssäoppiminen on niin kivaa ja mielenkiintoista! Tässä muutama kuva eiliseltä. Koulutuksen lisäksi olemme virikkeellistäneet eläimiä mm. näin.

Jemma sai "karhujäätelöä" ja se  oli aivan ihanaa!


Kaikki karhut  saivat männynrungot virikkeeksi, joihin siveltiin hunajaa ja jauhelihaa. Malla ja alakuvassa Palle.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Työssäoppimista

Olin nyt ekat päivät työssäoppimassa Ranuan Eläinpuistossa. Tavoitteeni lyhyesti: eläinten kouluttaminen ja virikkeellistäminen. On todella mahtavaa päästä kokemaan aivan erilaisten eläinten kouluttamista. Oppimisen teoriat pätee kaikilla eläinlajeilla, mutta lajikohtaisesti eroja tulee mm. siinä mikä eläimelle toimii vahvisteena.

Eläintarhoissa ja -puistoissa eläinten kouluttamista ei tehdä yleisön iloksi. Sitä tehdään, jotta saadaan eläinten käsittely ja hoitaminen helpommaksi niin eläimille ja ihmisille. Jos eläin osaa vaikkapa avata suunsa tarkastusta varten, onhan se helpompaa kuin alkaa sitä nukuttamaan. Tai eläin osaa siirtyä vihjeestä paikasta toiseen ja pysyä paikoillaan. Koulutus voi toimia apuna myös siinä, että eläimen pelko ja stressi ihmistä kohtaan laskee ja se voi näin paremmin. Kouluttaminen tuo myös tarhaeläimen päivään sitä kaivattua toimintaa. Tässä videolinkki naapurimaan Ruotsin Orsa Bearparkista.

Virikkeellistäminen on  lähtenyt alun perin eläintarhoista, kun niissä on haluttu antaa eläimille mahdollisuus tyydyttää lajityypillistä käytöstä. Aika usein virikkeellistäminen on jotain ruokaan liittyvää, mutta myös fyysinen tekeminen tai vaikkapa erilaiset hajut toimivat virikkeinä eläimille. Minulla ei nyt ole  aiheesta uutta kuvaa, mutta laitan joskus aiemmin otetun kuvan, jossa puiston kanat saivat mättään kuopsuteltavakseen ja siitäkös ne tykkäsivät kovasti.


torstai 2. huhtikuuta 2015

Hummani hei!



Hevosia  koulutettaessa ja käsiteltäessä  käytetään enimmäkseen negatiivista vahvistamista, paineen poistoa. Jokin epämiellyttävä asia poistuu eli yksinkertaistettuna esim. pohje puristaa - hevonen liikkuu - puristus loppuu.

Positiivinen vahvistaminen on erittäin käyttökelpoinen tiettyihin tilanteisiin. Olen itse käyttänyt sitä oman hevoseni kanssa mm. oviaukossa ryntäämisessä, hoitotoimenpiteessä , korviin koskemisessa, silmävoiteen laittamisessa ja satuloinnissa. Esimerkiksi haava/paise joka oli takajalkojen välissä - ei puhettakaan että siihen olisi päässyt koskemaan ns. perinteisin keinoin (eli per**le pysy nyt paikoillaan jne.). Mutta kun aloitin siitä että seisoin vain takaosan vieressä, naks ja palkka, käsi polven eteen, naks ja palkka , pikkuhiljaa kipeää paikkaa lähestyen jne. - ei mennyt kauaa kun pystyin hoitamaan haavan.

Tässä videolla Nakki harjoittelee sitä, että karsinan ovi voi olla auki eikä siitä heti tarvitse lähteä kulkemaan. Olemme saaneet toimintoon jo kestoa ja teen tätä myös ollen itse eri paikoissa suhteessa hevoseen. Hevonen ei ole kiinni, vaan riimunnaru roikkuu kaulalla. Palkan se saa maasta. Lopputavoite on että hevonen voi seisoa karsinassa oven ollessa auki, minun puuhaillessa lähettyvillä tai käydessä jotain hakemassa.




Lopuksi tähän yksinkertainen tapa virikkeellistää hevosta.  Videolla Nakki etsii  karsinaan heiteltyjä pieniä leipäpaloja. Oivalsin kerran, että totta kai hevosellekin voi antaa leivät, makupalat niin että se joutuu itse ne etsimään. Ei niitä ole pakko pistää kuppiin tai antaa kädestä (huomatkaa- älysin kamerastani ottaa pakkaustoiminnon pois ja videot selveni :)