keskiviikko 26. elokuuta 2015

"Liisa, piisa pakana, istui oven takana. Mitä siellä tekemässä? Kissan poikia pesemässä"

No ei ihan pesemässä, mutta hoitamassa kuitenkin :) (kuka muistaa tuon vanhan hokeman?).

Vietin pari päivää koirahoitolassa, joka ottaa vastaan myös löytöeläimiä. Siellä oli kolme eri paikoista löydettyä kissanpentua, niistä kaksi oli mahdollisesti samasta pentueesta. Mustavalkoinen pentu oli muita vanhempi ja leikeissä näkyikin sävyerot muihin sekä parempi motoriikka. Pienemmät painivat ja kiipeilivät enemmän ja toisten hännät oli kiinnostavia, tämä isompi oli enemmän kiinnostunut myös näistä erilaisista leluista. Aktivointilelun palloa se jaksoi saalistaa vaikka kuinka kauan. Näitten kanssa olisi voinut värkätä vaikka koko päivän!







lauantai 15. elokuuta 2015

Kukkahattuja vai kolinapurkkeja

Olen viime aikoina kuullut seuraavanlaiset tarinat:

"Koira vietiin hoitolaan  - heti sisälle mennessä hoitolanpitäjä löi koiraa remmillä koiran nostaessa koipea väärään kohtaan."

"Koira veti eikä totellut hihnasta nykäisyä, ohjeena että heitetään kolinapurkki ja heitetty kolinapurkki nostetaan hidastellen maasta koiraa silmiin koko ajan voimakkaasti tuijottaen."

"Yksityiskoulutukseen vietyä koiraa lyötiin nahkaremmillä heti alkuun."

"Arkaa koiranpentua olisi pitänyt opettaa olemaan vetämättä hihnassa kolinapurkkia heitellen."

Edellä mainitut ovat kaikki esimerkkejä, joista asiakas on maksanut tai olisi pitänyt maksaa. Kahdessa omistaja vei koiransa pois.

Eläinsuojelulaki määrittelee "Eläimen liiallinen rasittaminen ja kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen ja kouluttaminen sekä liian kovakourainen käsittely on kielletty."  Eläinsuojeluasetus puolestaan sanoo "Eläintä on kohdeltava rauhallisesti, eikä sitä saa tarpeettomasti pelotella tai kiihdyttää. " "Eläintä ei saa vahingoittaa tai käsitellä väkivaltaisesti. Eläimen potkiminen sekä lyöminen kuritus-, koulutus- tai muussa sellaisessa tarkoituksessa eläintä vahingoittavalla välineellä on kielletty. Eläintä ei saa raahata sarvista, jaloista, hännästä, turkista tai suoraan päästä vetäen taikka käsitellä muutoin sillä tavalla, että sille aiheutetaan tarpeetonta kärsimystä."

Mikä on kovakouraista käsittelyä, entä tarpeetonta pelottelua tai kiihdyttämistä? Jokainen koiranomistaja joutuu sen itse määrittelemään mitä hyväksyy ja mitä ei, mutta viime kädessä sen määrittelee laki ja laintulkitsijat, mikä on sallittua mikä ei. Koirankoulutusmetodeja on monenlaisia ja varsinkin uusi koiranomistaja on usein pyörällä päästä kun ohjeita tulee eri suunnista. Toisaalta hän on myös altis uskomaan kaikenlaisia ohjeita, varsinkin jos ohjeita antava osaa olla hyvin vakuuttava.

Olen itse sitä mieltä, että kaikilta voi oppia jotain, vaikka ei itse olekaan samaa mieltä kaikesta. Jos ei muuta, niin ainakin sen, miten ei halua asioita tehdä. Sen vuoksi  kuuntelen erilaisia kouluttajia, opettajia, valmentajia ja kysyn heidän näkemystä asioihin. Se ei tarkoita että kaikkea kannattaa kokeilla. Mutta kaikenlainen fanaattisuus on vaarallista asiasta riippumatta. Ihminen näkee sitä, mitä hän haluaa nähdä eikä tunnista tai osaa kritisoida vaikkapa niitä idolinsa käyttämiä kyseenalaisia keinoja.

Eläintenkouluttajan ammattitaitovaatimuksissa on useita kohtia, joita edellä mainitut esimerkit selkeästi rikkovat. Myös kouluttajan/omistajan turvallisuus vaarantuu.

"Kukkahattutätejä" moititaan siitä, että koulutus on pelkkää "namitusta" ja koiraa inhimillistetään. Niin kyllä tietenkin niitä nameja käytetään, mutta ne pitäisi osata antaa oikeassa paikassa. Itse näen, että inhimillistämistä ei ole se, että käytetään niitä nameja, koulutetaan oikeaa käytöstä vahvistamalla ja eläimen tunnetilaa pyritään muuttamaan.  Mutta se, että ajatellaan esim. koiran vi**uilevan ja "tietävän mitä pitää tehdä, mutta ei halua" , niin se on inhimillistämistä jos mikä. Kukkahattuilu ei tarkoita sitä että eläin saa tehdä mitä haluaa ilman rajoja, kuten usein ajatellaan.

Mielestäni taitava kouluttaja osaa valita menetelmänsä ja ohjeensa tilanteen mukaan. Vaikka tietäisi että tämä - ja- tämä toimisi parhaiten, pitää osata ottaa huomioon myös asiakas ja hänen kykynsä toimia.

No kumpiko?   Kukkahattu mieluimmin  :)



lauantai 8. elokuuta 2015

Eläinsuojelutyötä

Eräänä päivänä sain viestiä, että matkailijoiden kissa oli livahtanut lomamökin ovesta karkuun. Olin töissä, mutta muutama soitto, ja paikalle saatiin kissanloukku. Omistajat joutuivat lähtemään  kotimatkalle eteläiseen Suomeen. Jo muutaman tunnin päästä kissa oli jäänyt loukkuun. Kissa vietti yön minun luonani ja matkasi seuraavana päivänä kyydissäni hoitolaan, mistä omistaja kävi sen uudella reissulla hakemassa. Onnellinen loppu.

Entäpä jos kellään ei olisi kissan kohtalo kiinnostanut? Ihmisten on pakko lähteä kotiin jatkamaan arkea, aina ei voi jäädä itse paikalle pyydystämään. Jos kukaan ei auta, voi olla mahdotonta saada eläintä enää kiinni. Huoli vieraalle paikkakunnalle jääneestä eläimestä on kova.


Loukku laitetaan aina maanomistajan tai -haltijan luvalla ja se tulee laittaa niin, ettei se ole heti ohikulkijoiden nähtävissä. Se tulee myös asettaa tukevasti niin ettei loukku kaadu ja luukku aukea, vaikka kissa siellä pelästyksissään tempoilisi. Hyvä olisi jos loukussa on jokin lukitsemismekanismi, jolla luukku lukitaan kuljetuksen ajaksi.

Loukkuun jäänyttä kissaa ei välttämättä kannata alkaa siirtelemään boksiin tms. karkaamisvaaran takia, vaan se voi viettää hyvin esim. yön yli loukussa ja kuljettaa sillä suoraan hoitoon tai omistajalle. Jos odotusaika on pitkä, voi kissalle tarjota ruokaa ja juomaa, loukussa oleva kissa ei välttämättä kuitenkaan syö. Märkäruuasta  kissa saa myös nestettä. Jonkinlaisen esim. pahvilaatikosta leikatun hiekkalaatikonkin voi ujuttaa loukkuun jos  mahtuu, tosin sitä kissa harvemmin käyttää johtuen stressistä ja ahtaudesta.

Jos loukutetaan emoa ja pentuja, pitää myös miettiä, miten ja milloin loukutus tehdään riippuen mm. pentujen iästä ja emon arkuudesta. Voi olla parempi että aluksi vain ruokitaan ja kun pennut ovat riittävän isoja, voidaan emo pyytää ensin ja sitten pennut.

Pitää muistaa, että loukussa olevan kissan käytös ei näytä välttämättä siltä, millainen se normaalioloissa on. Kesykin kissa voi käyttäytyä hyvin pelokkaasti. Vasta kun kissa saadaan hoitopaikkaan ja loukusta pois rauhoittumaan, voi nähdä onko se oikeasti "villikissa" vai onko se ollut jonkun lemmikki. Kaikki minun loukuttamani aikuiset kissat ovat olleet tällaisia lemmikkejä, vaikka osa on käyttäytynyt loukkuun jäätyään hyvinkin pelokkaasti ja aggressiivisesti.

Eläinsuojelutyö on aina ollut lähellä sydäntäni ja olen tehnyt sitä ihan konkreettisesti sekä tukemalla  mm. olemalla jäsenenä eläinsuojeluyhdistyksissä.  Se Unelmatyöni voisi kyllä liittyä myös eläinsuojelutyöhön ... Olen toiminut vapaaehtoisena eläinsuojeluvalvojana aiemmin usean vuoden ajan ja ehkä joskus tulevaisuudessa vielä. Sieltä on peruja myös kissanloukku ja edelleen sitä lainaan tarvittaessa ja mikäli tarpeen,  käyn myös tarkkailemassa. Saan edelleen soittoja ja kyselyitä eläinsuojeluun, loukutukseen jne. liittyvistä asioista. Mielelläni autan, jos vain voin ja tarvittaessa ohjaan sinne mistä apua saa.

Lisää ohjeita etsintään  ja loukutukseen löytyy mm. Karkurit - sivuilta.

Myös SEYn eläinsuojeluneuvojat ja eläinsuojeluyhdistykset auttavat. Toimin itse Rovaniemen Seudun Eläinsuojeluyhdistyksessä .
Tämä loukku on umpinainen. Jos loukku on tehty verkosta, se kannattaa peittää jollai  huomioiden ettei se estä loukun laukeamista.