keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Maastakäsittelykurssilla

Toista viikkoa sitten olin hevosen hyvinvointiluennolla. Nyt olin päivän kurssilla, jossa pääaiheena maastakäsittely. Kouluttajana oli Anna Porola Rajakorpi Ranch. Mukana oli nyt myös hevosia eli päästiin myös näkemään ja osa tekemäänkin ihan käytännössä.

Jos edellisessä tekstissäni kirjoitin huonosta kokemuksesta lännenratsastusvalmennuksessa, nyt näin hevosen ja ihmisen yksilöinä huomioivaa koulutusta ja käsittelyä. Sama tärkeä asia tuli taas esille - se hevosen ja myös ihmisen tunnetila, vireystila, joka on hyvin olennainen ja huomioitava asia hevosen kouluttamisessa. Jos hevonen kiihtyy, tulee pakoreaktio, ihminen kiihtyy ja pelästyy, kaikilla nousee adrenaliinit, stressitasot taivaissa - soppa on valmis. Oppimista ei tapahdu, tai kyllähän sitä tapahtuu, mutta ei sitä mitä toivotaan.

Muuta kuva kurssilta, pimeä ehti jo tulla, ennen kuin päivä oli paketissa.













PS. Jos haluat kuvasi poistettavan, laita viestiä.


lauantai 14. marraskuuta 2015

Hevosen hyvinvointi-luento

Suomen Ratsastajainliiton järjestämä Hevosen hyvinvointi - kiertue rantautui Rovaniemelle. Kyseessä on valtakunnallinen luentosarja, jossa ympäri Suomen on järjestetty luentoja hevosen hyvinvoinnista Tuire Kaimion, Minna Tallbergin, Anna Kilpeläisen tai Mintti Rautionahon luennoimana. Rovaniemellä oli puhujana Minna Tallberg.

Luento käsitteli hevosen luontaista käyttäytymistä, oppimista ja hyvinvoinnin tukemista kouluttamisen kautta. Kolmituntisessa tilaisuudessa ei luonnollisesti kovin syvällisesti ehdi asioita käsitellä, mutta aina jotain uutta ajateltavaa löytyy.





Tätä(kin) luentoa kun kuuntelin, niin ajattelin, että kuinka väärin hevosia kohdellaan, kun ei ymmärretä niiden luontaista käyttäytymistä. Hevosmaailmassa on yhtä lailla uskomuksia ja mututietoa kuin koiramaailmassakin sekä vahvoja mielipiteitä. Mutta tutkittu tieto lisääntyy ja leviää hevosalalla kuten koiramaailmassakin. Ja tottakai omatunto kolkuttaa, kuinka on toiminut itse väärin erilaisissa tilanteissa eikä ole ymmärtänyt hevosta eikä oikeastaan mitään muutakaan.  Toki vähän lohduttaa se, että tietää ja tunnistaa tämän itse ja haluaa oppia lisää oikeita toimintatapoja. Niin, tieto lisää tuskaa...

Reilun viikon päästä olen menossa lännenratsastus- ja maastakäsittelykurssille kuunteluoppilaaksi.  Päivä sisältää  teoriaa sekä lisäksi ne,  joilla on hevonen mukana, opettelevat käytännössä maastakäsin työskentelyä sekä lännenratsastuksen perusteita. Katsotaan mitä ajatuksia sieltä saa.

Lueskelin luennon jälkeen Minna Tallbergin blogia ja tekstiä Mikset puuttunut? (kannattaa lukea!) ja kirjoitusta hevosten huonosta kohtelusta mm. valmennuksissa. Mieleeni muistui tapahtuma vuosien takaa.

Olimme kolmen henkilön porukalla katsomassa lännenratsastusvalmennusta, jota piti arvostettu ja suosittu valmentaja. Kaikki meni hyvin viimeiseen ratsukkopariin asti. Emme kuulleet maneesin toiseen päähän kaikkea mitä valmentaja ratsastajalle puhui, mutta näimme kyllä. Hevonen laukkasi ympyrää ja ratsastaja mätki sitä lännenohjien pitkillä perillä täysin voimin, niin että hevosen takaosan jäljet näkyivät maneesin toiseen päähän asti. Ja valmentaja käski vaan lisää ja lisää. Seurueemme keskeytti tilanteen. Valmentajan ilmeisesti ihan aidon  hämmästynyt vastaus kysymykseemme miksi noin, oli että "mutta kun tää ei liiku".  Hevonen ei olisi edes mitenkään kyennyt lisäämään vauhtia ratsastajan pomppiessa selässä kuin hiekkasäkki.

Oli toinenkin tilanne saman hevosen kanssa. Siinä yritettiin harjoitella sidepassia, liikettä jossa hevonen väistää sivuittain. Kannuksella kylkeen täysin voimin. No, hevonen ei liikkunut, joten myös valmentaja nousi selkään. Kannuksen kääntö kylkeen ja PAM! täysillä, useita  kertoja. Hevonen ei väistänyt. Kannuksena rissakannus, joka ei oikein käytettynä aiheuta kipua, mutta jos sen kääntää sivuittain niin silloin varmasti.

Keskeytimme nämä tilanteet ja poistuimme  paikalta ihmisten jäädessä katsomaan meitä, paikalla oli myös useita lapsia. Minkälaisen kuvan he saivat eläimen kohtelusta.  Ehkä tilanteet oli ihmisille tuttuja, en tiedä. Mietimme, että teemmekö asiasta eläinsuojeluilmoituksen, olihan paikalla useita todistajiakin. Tulimme kuitenkin tulokseen, että jospa rakentava kirjoitus aiheesta vaikuttaisi paremmin.

Kirjoitin tapahtumasta valtakunnalliseen verkkofoorumiin. Ja sain siihen muutaman vastauksen: olen ymmärtänyt väärin, ei sellaista ole tapahtunut. Myös privaatisti sain vastauksia. Jossakin oli, että ymmärräthän että jos 2-vuotias orivarsa on tulossa päälle, ei siinä auta hyssytellä. Niin, ymmärrän kyllä, mutta tässä ei ollut kysymys siitä, vaan valmennuksesta, jossa hevonen/ratsastaja ei selkeästi kyennyt tekemään sitä mitä reiningin vaatimukset ovat ja silloin turvaudutaan väkivaltaan. Ja jokainen meistä varmasti hengenvaarallisessa tilanteessa toimii niin että siitä selviytyy, siitä ei nyt ollut kysymys. Ensisijaisesti asiat pitää yrittää ennakoida.

Sain lopulta myös vastauksen, jossa tunnustettiin tämä ongelma. On ollut myös ainakin yksi ulkomainen valmentaja, joka oli saanut tuomion Suomessa vääränlaisten ja väkivaltaisten menetelmien käytöstä. Meistä jokainen on käyttänyt , niin varmasti minäkin, hevoselle epämiellyttäviä ja vahingollisia menetelmiä. Olen niitä itsekin ihannoinut, ennen kuin ymmärrys ja tieto on kasvanut. Niitä tehdään ihan vahingossa, tietämättömyyttä ja myös pelosta, mutta myös tarkoituksella.  Ihminen voi kehittyä. Väkivaltaa ei pidä hyväksyä.

Tallberg mainitsi luennolla, kuinka ihmisen tyypillinen tapa reagoida pelkoon ja säikähdykseen  on takertua johonkin. Se taas lisää hevosen pelkoa. Tämä pitäisi myös muistaa. Hevonen on iso ja myös vaarallinen eläin, sen tietää jokainen joka on riittävän paljon ollut niiden kanssa tekemisissä.

Tässä tapauksessa kyse oli lännenratsastus, mutta yhtä lailla olisi voinut olla mikä muu tahansa hevosurheilu (tai koira jne. ) laji. Tällä kertaa me uskalsimme puuttua asiaan, aina ei välttämättä niin käy.