maanantai 28. joulukuuta 2015

Tavoitteena 0 kadonnutta koiraa vuoden vaihteessa!

Kuuntelin verkkoluennon Pelkään ja pakenen, jonka järjesti Koiruuksien Klubi yhdessä Pirkanmaan Etsijäkoirien kanssa. Luennolla käytiin läpi valmistautumista vuoden vaihtumiseen, koiran pelon ilmenemismuotoja, toiminta-tapoihin uutena vuotena sekä mitä sitten, jos koira karkaakin. Ja huom. myös muut eläimet kuin koirat voivat pelätä pauketta, sekin pitäisi huomioida.

Tyypillinen karkaava koira:
-ei ole karannut ennen
-ei pelästynyt viime vuonna
-laukausvarma
-sosiaalinen ja tottelevainen

Usein ihmiset ovatkin yllättyneitä kun koira karkaa eli yllämainitut ovat ihmisten kertomia karanneista koiristaan. Jokaisen koiran kanssa, oli se sitten aiemmin pelännyt tai ei, pitäisikin varautua ja ennakoida yhtä huolellisesti.

Koiraa voi jännittää ja pelottaa uuden vuoden juhlinnassa monet asiat, äänien ja paukkeen lisäksi mm. ilotulitteiden välke, ruudin haju, ihmisten paljous ja alkoholi ja sen aiheuttamat asiat esim. ihmisten yllättävä käyttäytyminen. Peloilla on myös taipumus laajentua eli koira alkaa pelätä ukkosta tai yhdistää säikähdyksen ohi menevään autoon tai lapseen jne. Ja sitten ihmetellään koiran käytöstä kun ei se ennen ole pelännyt.

Koiran pelko voi näkyä monella tavalla ja eri tasoisesti esim. pelkohaukku, rauhoittavat eleet, sijaistoiminnot, piiloutuminen, pakeneminen, jähmettyminen, hyökkäily, hilseily, voimakas läähätys ja kuolaaminen. Jos koira ei syö eikä sille kelpaa makupalat on myös yksi merkki stressistä ja pelosta. Pelot ovat myös vaativia hoidettavia eli ENNAKOI. 

Minulla on myös omakohtaista kokemusta uuden vuoden peloista koiralla ja myös pelon laajenemisesta. Ensimmäinen koirani, berniurokseni, oli nuorena hyvin itsevarma koira, se ei pelännyt paukkeita eikä muutakaan. Kunnes kerran yhtäkkiä vaan, alkoikin reagoimaan paukkupapatteihin, joita vielä siihen aikaan sai ostaa milloin vaan ja paukutella milloin vaan. Koska en muista mitään tilannetta, jossa olisi oltu yhdessä ja koira säikähtänyt, arvelin että se olisi takapihalla yksin ollessa säikähtänyt eli joku lähellä pamauttanut, ja pelko jäänyt siitä. No, siitä pelko alkoi lisääntyä, uusi vuosi, ukkoset ja lopulta koira pelkäsi kännykän pimeässä vilkkuvaa valoa. Yksi uusi vuosi koira sai eläinlääkäriltä lääkettä ja se vuoden vaihde menikin hyvin, mutta seuraavana vuonna ei enää auttanut.

Toisaalta muistan yhden narttubernini, herkkä ja pehmeä koira. Kun pamahti, se vilkaisi minua. Minä haukottelin näyttävästi ja koira laittoi takaisin nukkumaan. Sama toistui muutaman kerran. Tälle koiralle riitti minun käytökseni ja se rauhoittui siitä.


Laitan tähän vielä ihan luvallisesti lainattu Pirkanmaan Etsijäkoirien tiedote:

"Ilotulitteet eivät ole lemmikkisi ilo!
"Ei se ennen ole raketteja pelännyt!" Ensikohtaaminen karkurin omistajan kanssa alkaa harmittavan usein näillä sanoilla. Uusivuosi on etsijäkoirille kiireistä aikaa; karkaustilastoihin nousee vuoden vaihteessa piikki ja päivystyspuhelin saattaa soida yötä myöten. Kun ruudin katkua on vielä juhlien jäljiltä ilmassa, ovat ensimmäiset koirakot jo etsintähommissa. Tyypillisin uudenvuodenkarkuri on tosiaan koira, joka ei ole aiemmin pelännyt ilotulitteita tai ole muutoinkaan ääniherkkä. Tämän vuoksi omistajalla on luottoa ulkoiluttaa koiraa aikana, jolloin raketteja saa ampua. Vaikka kaukana taivaalla poksahtelevat ja viheltävät raketit eivät aiheuttaisi näkyvää pelkoreaktiota koirassa, niin ikävä kyllä ilotulitteiden kanssa sattuu ja tapahtuu asioita, jotka eivät aina ole oman hallinnan piirissä. Naapurista lähetetty raketti osoittautuukin suutariksi ja kaartaa laiskan lentoratansa suoraan pihaan, josta olet juuri lähdössä koiran kanssa lenkille. Tai asuinalueesi juniorikansa kokeilee rajojaan rooman kynttilöiden kanssa ja ampuu niin sanotusti "tulta munille". Ikävä kyllä, todellisia tilanteita, jotka ovat päättyneet koiran paniikinomaiseen karkaamiseen. Koiran, joka ei ole aiempina vuosina tai edes illan aiemmalla lenkillä pelännyt pauketta.

Ilotulituksen tuoksinnassa paniikissa karkuun päässyt lemmikki on yksi haastavimmista tapauksista etsintöjen kannalta. Pelkoreaktio on säikähtäneellä voimakas, eikä tilannetta helpota se tosiasia, että pauke jatkuu pahimmassa tapauksessa vielä tunteja. Näin ollen, lemmikin on käytännössä mahdoton päästä karkuun pelon todellista aiheuttajaa eli ääntä. Tällaisessa tapauksessa on tavanomaista, että karkuri ratkaisee tilanteen joko jatkamalla päätöntä pakenemista niin kauan kuin jalat kantaa tai piiloutumalla lamaantuneena aloilleen. Molemmat tilanteet ovat näköhavaintojen saamisen kannalta erittäin haasteellisia. Pitkälle ennättänyt karkuri on pahimmassa tapauksessa jo kilometrien päässä laajastakin laputusalueesta ja piilossaan kyyhöttävästä eläimestä ei tehokkaallakaan laputtamisella saada havaintoja. Karkurin kotiin saamisessa näköhavaintojen merkitys on erittäin suuri. Ilman niitä etsinnät vastaa vanhan kansan sanontaa neulan hakemisesta heinäsuovasta. Jos näköhavaintoja ei tehokkaasta laputuksesta huolimatta saada, on etsijäkoiran aika astua mukaan kuvioon.

Tunnistusjäljestävän etsijäkoiran käyttö ei itsessään ole mikään taika-avain, jonka avulla karkuri löydetään piilostaan. Etsijäkoira ilmaisee suuntaa ja rajaa aluetta tarkempaa laputusta ja ruokintaa varten.
Etsijäkoirien kanssa työskentelevät toivovat joka vuosi, ettei uudenvuoden jäljiltä tarvitsisi lähteä etsintäkeikoille ja sen vuoksi pyrimme tekemään lemmikkien omistajille ennaltaehkäisevää tiedotustyötä uudenvuoden riskeistä. Kuten alussa selvisi, eniten riskien hallintaa tarvitsevat omistajat, joiden lemmikillä ei ole aiempaa taipumusta ääniherkkyyteen. Paukkuarkojen eläinten omistajat osaavat paremmin varautua lemmikkinsä erityisiin tarpeisiin uudenvuoden rytkeessä. Puolihuolimattomuus ja vähättelevä asenne kostautuu pahimman kautta tavalla, jollaista ei toivoisi kenellekään lemmikinomistajalle.

Lain mukaan ilotulitteita saa ampua uudenvuodenaattoillasta klo 18 uudenvuodenpäivään klo 02. Tähän väliin ajoittuu juhlinnan kuumeisin paukuttelu, joten sinä aikana on syytä noudattaa erityistä varovaisuutta. Mikäli mahdollista, lemmikki olisi hyvä pitää sisätiloissa tuona aikana. Terve koira pystyy vaivattomasti pidättämään kyseisen ajan, joten yöpissalla voi käydä kun sankin savu alkaa hälventyä. Lemmikille voi olla miellyttävää järjestää ajanvietettä esimerkiksi koiralle luun tai kissalle aktivointilelun merkeissä, eikä pienestä taustaäänestäkään (musiikki, TV) ole haittaa peittämään jatkuvaa pauketta. Jos vaikuttaa siltä, että lemmikki noteeraa ulkoa kantautuvaa pauketta, on ovista kulkiessa oltava erityisen varovainen.

Ikävä kyllä, on enemmän kuin tavallista, että paukuttelu alkaa jo ennen iltakuutta ja jatkuu läpi yön. Niinpä varotoimista huolimatta on mahdollista, että lemmikki säikähtää rakettia ja pääsee karkuun. Mikäli näin tapahtuu, on hyvä pitää mielessä muutamia tärkeitä ja hyödyllisiä ohjenuoria:
-Pirkanmaan Etsijäkoirat (vuoden 2016 alusta alkaen Suomen Etsijäkoirat) päivystää läpi uudenvuoden, joten puhelinpäivystäjältä on mahdollista saada neuvoa ja tukea jo yön aikana. Kun oma lemmikki on karkuteillä, on hätä ja paniikki omistajallakin usein niin suuri, ettei järkevä toiminta ota onnistuakseen. Sen vuoksi ei kannata epäröidä ottaa yhteyttä päivystysnumeroon 040 9685 985.
-Kun lemmikki katoaa, on katoamispaikalle hyvä jättää tuttua hajua (omistajan vaate, lemmikin peti tai lelu) ja jonkin verran ruokaa
-Jos mahdollista, kannattaa reitti karkaamispaikalle pitää avoimena (pihaportti, ovi eteiseen/rappuun/autotalliin tms. suojaan)
-Pelästyneen eläimen perässä ei saa juosta, eikä sitä ole hyvä etsiä suurella ihmisjoukolla. Mikäli lähipiiri tarjoaa apuaan, kannattaa apukäsiäpareja käyttää katoamisilmoitusten jakamiseen.
-Laita kadonneesta ilmoitus www.karkurit.fi – sivuille
-Jos karkulainen on näköetäisyydellä, on sille annettava mahdollisuus lähestyä itse omistajaa/kiinniottajaa. Käyttäydy rauhallisesti, kyykisty kylki karkulaista kohden ja jutustele rauhoittavasti. Namipussin tai lelun rapistelu saattaa myös houkuttaa lemmikkiä.
-Vahingon varalta on järkevää ottaa lemmikistä ominaishajua talteen. Harjaamisen yhteydessä voi karvatupsun säilöä puhtaaseen, kuivaan lasipurkkiin tai suljettavaan muovipussiin. Erillisten hajujen talteen ottaminen on erityisen järkevää talouksissa, joissa on useampi lemmikki.
Vaikka uusivuosi on riskialtis juhla lemmikinomistajille, voi siitä nauttia kun pitää mielessä muutamia lemmikin kannalta tärkeitä toimintatapoja. Pirkanmaan Etsijäkoirat toivottavat turvallista vuodenvaihdetta ja ikimuistoisia hetkiä lemmikkienne kanssa vuodelle 2016!" ( Lähde: Pirkanmaan etsijäkoirat ry, kirjoittanut: Laura Lautanen)



tiistai 22. joulukuuta 2015

Häkkiin meno - tehtävä


 Tämä Häkkiin meno - juttu oli yksi opiskeluun liittyvistä tehtävistä viime keväänä. Laitan sen tänne blogiin "talteen".  Tavoitteena oli, että piti kouluttaa koiralle, joko omalle tai vieraalle koiralle,  jonkin täysin uusi asia niin, että ärsykekontrolli toteutuu. Aluksi piti tehdä koulutussuunnitelma. Tarkoitus oli alun perin opettaa tämä Taistolle, mutta kun Taisto kuoli, homman sai hoidettavakseen Mökö.  Oikeasti olisin halunnut tehdä vieraalla koiralla, mutta koska tiesin, että aikataulujen sovittaminen jonkun koirallisen kanssa olisi ollut keväällä niin hankalaa, päädyin omaan koiraan.

Toiminnoksi valitsin häkkiin menon käskystä. En ole sitä koskaan aiemmin millekään koiralle opettanut, koirani eivät ole tottuneet olemaan häkissä. Ainoastaan yhden bernin kanssa käytin kevythäkkiä näyttelymatkoilla sään suojana, mutta koiraa en sinne jättänyt yksin, vaan niin että oviaukko oli auki (ja joskus istuin siellä itsekin sääsuojassa, kokeilkaa, herättää hilpeyttä ohi kulkevissa).

Ja mitä järkeä on opettaa koira näin menemään häkkiin - voihan sen sinne laittaa ja ovi kiinni. Kyllä se siellä oppii olemaan. Niin, oppii ja ei opi eli tavoitteena on saada koira oppimaan rauhallinen oleminen niin että se pystyy häkissä rentoutumaan ja odottamaan rauhassa. Väkisin tuuppaamalla voi käydä niin että koira onkin levoton, haukkuu, ei opi olemaan rennosti.

Koulutussuunnitelma lyhyesti Mökö yli 10 v. ja kevythäkkiin meno
Tavoite: Menee vihjeestä (käsimerkki ja HÄKKI-sana) kevythäkkiin, ovi suljetaan ja odottaa siellä n. 1 min. Käsimerkkiä käytetään myös koska koiralla on hiljalleen alkanut kuulo huonontua. Naksu on tuttu ja kohteen kosketusta ollaan tehty.

Toistot: tehdään sarjoissa 3-5 toistoa 1-3 sarjaa
Vahviste: primäärivahviste lihapullaa tms. sekundäärivahviste naksu

Koulutussuunnitelma:
-targettiin koskeminen eri suunnista
-target häkin edessä
-target häkissä (palkitaan häkkiin)
-häivytetään target
-lisätään käsimerkki ja Häkki-sana

 Kun toiminto on valmis liitetään vihje (käsimerkki ja sana Häkki)
-menee häkkiin ja palkitaan häkkiin
-ovi käytetään kiinni, avataan ja palkitaan häkkiin
-pidennetään kestoa 1-5 sekuntia kerrallaan riippuen koirasta
-aletaan yleistämään eri paikoissa ja vain vihjeestä eli saattamaan ärsykekontrolliin

Eli eka video targettiin koskemista. Siitä jatkettiin eri suunnista, sitten target häkin edessä, häkin sisällä ja sen häivytys. Sitten lisättiin kestoa häkissä oloon ja palkitsin sinne.




Toinen video jossa ovea suljetaan
Tosi tumma kuva ja huono kuvakulma tuli kyllä anteeksi vaan. Eli häkissä olo rauhassa. Tämä on siis se haastava vaihe koiralle jotta se pysyy rauhallisena. Muutin suunnitelmaani niin että tätä treenataan toisen , jo tutun ja mieluisan homman kanssa, eli makupalojen etsinnän jota koira osaa odottaa rauhallisena. Tein ekaksi harjoituksen niin , että koira häkkiin ovi kiinni ja piilotin muutaman makupalan koiran nähden, häkissä olo aikaa n. 20 sek, seisoi sen ajan. Toinen harjoitus niin että koira häkkiin ja ovi kiinni, piilotin makupalat toiseen huoneeseen "näkösuojassa". Videolta näkee että Mökö menee maahan puolessa välissä ja odottaa rauhassa ja oli n. 40 sek häkissä. (yleensä makupalapiilotuksessa käytän maahan/paikalla käskyä, jota en tässä tee. Mutta minun toiminta, eleet ja tekeminen toimii varmaankin vihjeenä mitä on tulossa).


.
Mököllä on vahvana se, että ottaa suuhun ja kantaa, ja sitä se herkästi tarjoaa turhautuessaan. Jos toistoja tekee liikaa, koira kerää kierroksia ja koulutuksen edetessä nopeasti huomasin että kriteeriä on uskallettava sille myös nostaa heti eikä jäädä junnaamaan.


Nyt tulee se Mökön kanssa haastava osuus, eli että se pysyy rauhallisena ja haukkumatta häkissä kun ovi suljetaan. Tein viimeksi niin että se etsi makupaloja ja pelasi aktivointileluilla 10-15 min ja sitten vasta tehtiin häkissä olo. Ja koira oli selvästi rauhallisempi (makupalojen vaihto huonompiin ei vaikuta).




Useamman päivän tauon jälkeen tehtiin nämä harjoitukset. Eli vaihdoin paikkaa ja tehtiin minuutin olo ja piilottelin taas makupalat palkinnoksi "näkösuojassa". Naksautin nyt ilman näköyhteyttä ja palkintona etsiminen.

Eli tässä aletaan tekemään ärsykekontrollia niin että koira menee häkkiin vain oikeasta vihjeestä. Kriteeriä helpotin niin että palkka tulee heti enkä sulje ovea (oikeastaan en haluaiskaan tätä opettaa siihen ettei mene muusta kuin käskystä, häkki vois olla hyvä petipaikka Mökölle ja silloinhan sen pitäs mennä sinne ihan itsekseen:)

Ihan täydelliseen ärsykekontrolliin (eli menee vaan ja ainoastaan vihjeestä, lisäksi olisi pitänyt lähteä yleistämään vielä eri ympäristöihin) en tätä harjoitusta jatkanut, Mökö saa häkistä oman paikan ja se olikin näin mieluinen, ettei halunnut tulla sieltä pois :)



maanantai 14. joulukuuta 2015

Kun kuulo huononee

Näin aamulenkillä tuli pohdittua tuota otsikon aihetta. Koirani Mökö on arvioilta syntynyt 2004 ja sillä on kuulo hiljalleen huonontunut, kuten vanheneville koirille usein käy.
En enää muista missä vaiheessa huomasin kuulossa ongelmaa, todennäköisesti alussa arvelin sillä aluksi olevan vain "valikoivan kuulon", kuten me ihmiset usein ajattelemme.

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Mökö ei välttämättä kuule kun esim. tulen kotiin. Se saattaa nukkua hyvinkin sikeästi niin että vasta kosketus sen herättää. Toki vanhat koirat nukkuvatkin sikeämmin ja enemmän, mutta kuuloaistin huononeminen varmasti vaikuttaa siihen, ettei reagoi unen keskeltä ääniin. Myös lenkeillä, esimerkiksi eilen taas, Mökö ei huomannut ollenkaan lähellä meitä metsässä haukkuvaa koiraa, koska tuuli kävi niin, eikä se kuullut koiran haukuntaa. Sen sijaan takaisin palatessamme se haistoi vasta kulkeneen koiran ja reagoi siihen.


Me ihmiset kommunikoimme paljon äänellä toisillemme ja myös koirille. Eri asia on sitten minkä verran eläimet reagoi ääneemme,  enemmänkin kehonkieleemme ja eleisiin. Kun kuulo koiralla huononee, joutuu miettimään uusia keinoja äänen tilalle. Jos koira on irti, pitää miettiä missä ja minkälaisessa paikassa sen tekee, nyt et voikaan kutsua äänellä. Joskus olen opettanut koirilleni, että kädet ja jalat v-asennossa tarkoittaa luoksetuloa. Mutta silloin koiran täytyy luonnollisesti katsoa ihmistä kohti.

Yksi tällainen uusi merkki, minkä olen vanhenevalle Mökölle opettanut ja sitä edelleen vahvistetaan erilaisissa tilanteissa, on kevyt nosto valjaista taluttimella. Eli jos haluan koiran huomion sen ollessa remmissä, nostan sitä kevyesti taluttimesta ylöspäin joka on merkki koiralle ottaa katsekontaktia. Aluksi harjoittelimme sitä rauhallisessa ympäristössä ja nyt sitä hiljalleen vaikeuttaen.

Koiran kuulon huononemisesta puhutaan kyllä ja moni siitä tietää, mutta harvemmin kuulee puhuttavan ja huomioitavan hevosen kuulon huononemisesta. Osin se ehkä se johtuu siitä että me ihmiset kommunikoimme hevosten kanssa enemmän muilla tavoin kuin äänellä eli kehon kielellä, paineella ja välineiden avulla, joten emme havaitse kuuloaistin huononemista niin hyvin hevoselta kuin koiralta. Jos hevonen ei enää reagoi esim. rasahdukseen metsässä kuten nuorempana, saatamme vain ajatella että se on viisastunut vanhuuttaan eikä säikähtele sen vuoksi. Toki  harvempi hevonen elää niin pitkään että tulee kuulo-ongelmia.

Tässä linkissä lisää hevosen kuulosta.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Hillumatta ja arkailematta hihnassa - koiran ei-toivotun käytöksen ratkaiseminen & BAT 2.0 -teoriaa

Koira- ja kissakoulu Heiluva Hännän Miira Hellsten kävi pitämässä päivän luennon Oulussa. Luennolla käytiin läpi koiran ei-toivotun käytöksen ennaltaehkäisemistä, poiskouluttamista  sekä  BAT-metodia. Erityisesti tuo jälkimmäinen minua kiinnosti, lukenut olen siitä aiemmin. Paikalla oli sali täynnä kuulijoita. Järjestäjänä toimi Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto.


"Amerikkalaisen eläintenkouluttaja Grisha Stewartin kehittämässä BAT 2.0. eli Behavior Adjustment Training 2.0 -menetelmässä (uusin 2.0-metodi luotu vuonna 2014) autetaan niin koiria kuin muitakin eläinlajeja oppimaan itsevarmuutta ja sosiaalisia, kohteliaita käytöstaitoja rähjäämisen, ylikiihkeyden tai pakoilun sijaan. BAT 2.0 -menetelmän tarkoituksena on luoda eläimelle turvallinen koulutustapa, jolla saada positiivinen kokemus ympäristön häiriöistä, varsinkin ihmisistä ja eläimistä. Menetelmässä käytetään apuna niin eläimen elekielen ja stressitilan tunnistamista, taitavaa, koiraystävällistä pitkän hihnan käyttöä, toiminnallisia vahvisteita sekä ohjaajan taskusta tulevia palkkioita (namit, lelut) ja ennalta suunnittelua. Aluksi pyrkimys on järjestettyjen koulutustilanteiden avulla opettaa eläintä käyttämään omaa rauhoittavaa elekieltään tehden siitä kannattavaa eläinyksilölle rähisemisen, karkuun luikkimisen tai liian kiihkeästi toisten koirien luo ryntäilyn tilalle." Lainaus Koira-ja kissakoulu Heiluva Häntä kotisivut





Teorian lisäksi näimme käytännössä pitkän hihnan käytön harjoittelua. Oikein mielenkiintoinen luento. Toivottavasti tulevaisuudessa pääsen BAT-kurssille, jossa harjoitellaan ihan käytännössä metodia koirien kanssa.

Youtubesta löytyy runsaasti videoita aiheeseen liittyen mm.  https://www.youtube.com/channel/UCTzA3s_dO0FCVcdmbW6WEHg

Ja kirjafriikkinä jälleen matkaan tarttui pari kirjaa... Helena Telkänrannan Millaista on olla eläin? ja  englanninkielinen! kirja  Grisha Stewartin  The official ahimsa dog training manual - -A practical, force-free guide to problem solving & manners.
Nyt jo aika monta kirjaa odottaa lukemista, mutta kunhan saan nämä opinnot ohi niin sitten
viimeistään :)






lauantai 5. joulukuuta 2015

Opintomatkalla

Niin on mielenkiintoinen ja mukava opintomatka takana. Osa jäi vielä paikan päälle viikonlopuksi , olihan viikonloppuna Helsinki Winner ja Voittaja -koiranäyttelyt ja Koiramessut. Nähtiin ja opittiin, kyseltiin ja kummasteltiin. Päivät menivät nopeasti. Itse vietin samalla lomaa ja mikäs sen parempi tapa kuluttaa lomapäiviä kuin oppia ja nähdä uutta.

Starttasimme bussilla Kajaanista aikaisin aamulla. Matkan varrelta nousi lisää porukkaa kyytiin. Mukana oli meidän eläintenkouluttajaopiskelijoitten lisäksi klinikkaeläinhoitajaopiskelijoita sekä kaksi opettajaa.

Ensimmäinen vierailukohde oli Opaskoirakoulu. Talon pitkäaikainen työntekijä otti meidät vastaan. Hän kertoi mm. opaskoirien valintaprosessista ja koulutuksesta sekä tutustuimme tiloihin. Hyvin mielenkiintoista, tärkeää ja varmasti myös antoisaa työtä he tekevät. Suuren kiitoksen ansaitsee myös perheet, jotka näitä opaskoiraehdokkaita hoitavat pennun ensimmäisen vuoden ajan.

Toisena kohteena kävimme Tropicariossa, joka  kotisivujensa mukaan on Pohjoismaiden suurin trooppinen eläintalo.  Pääasiassa siellä asustaa käärmeitä ja liskoja mm. maailman vaarallisimpiin kuuluvia myrkkykäärmeitä.  Joukossa näytti olevan useita harvinaisia lajeja myös. Otin siellä paljon kuvia, mutta huomasin nyt jälkeen päin yrityksen kotisivuilta, että kuvia ei saisi julkaista ilman heidän lupaansa.


Toisen päivän aloitimme vierailemalla Yliopistollisen eläinsairaalan pieneläinsairaalassa ja hevossairaalassa. Asiantuntevan opastuksen avulla  tutustuimme tiloihin ja toimintaan. Ympäristönä eläinsairaala toki muistuttaa paljon ihmissairaalaa mm.  laitteistonsa takia. Samat monitorit, imut, ultrat sun muut.

Seuraavaksi kävimme Helsingin ratsupoliisin vieraana. Saimme nähdä pienen ratsastusnäytöksen poliisihevosen sileätreeneistä ja sen jälkeen siirryimme tallitiloihin. Poliisilla on Helsingissä tällä hetkellä kahdeksan hevosta. Meille kerrottiin mm. poliisihevosten valinnasta, työstä ja koulutuksesta. Lisää ratsupoliiseista löydät  https://www.facebook.com/Helsinginratsupoliisi . Ihania hevosia ja työstään pitäviä poliiseja.

Päivän lopuksi kävimme tutustumassa Tulliin ja tapasimme siellä kaksi tullin koiraohjaajaa ja heidän kaksi koiraansa, joista toinen vasta uransa alussa. Kamera ei meinannut pysyä näiden vauhdikkaiden koirien mukana. Erittäin mielenkiintoinen vierailu.



Se taukojumppaava ratsupoliisi ja Esko

Poliisihevosten tulee olla kooltaan riittävän suuria kuten tämä torinhevonen




Tullikoira  ja kosketuksen kestoa


Tästä se lähtee - nimittäin huumeiden ilmaisu

Kolmannen päivän alkuun vierailimme yhdessä kolmesta koira-alan yrityskohteestamme ja Rakkaat Haukut oli niistä ensimmäinen. Korkeasaaren jälkeen klinikkurit lähtivät Eläinlääkäripäiville ja me kouluttajat vierailimme Espoon Koirakeskuksessa ja Koirakoulu Kontaktissa. Kolme erityyppistä yritystä, mielenkiintoista oli nähdä ne kaikki.


Korkeasaaressa saimme oppaiksi eläintenhoitajan joka toimi myös eläinlääkärin avustajana sekä eläinlääkärin. Olisipa todella mielenkiintoista ja opettavaista päästä joskus kouluttamaan ja virikkeistämään myös Korkeasaaressa asuvia lajeja,  sama ajatus tuli kyllä mieleen myös Tropicariossa...






Apinahäkkiä

Rubiini-iibiksiä

Herra Leijona

Kissalaakson vartija pentuineen

Amurinleopardi

Berberiapina

 Yrittäjävierailujen jälkeen kävimme päivän päätteeksi Luonnontieteellisessä museossa. En ole  täytettyjen eläinten ystävä enkä missään nimessä sellaista ottaisi seinälleni koristeeksi, mutta museossa täytetyt eläimet oli aseteltu mielenkiintoisesti, pyrkien jäljittelemään  niiden lajinomaista ympäristöä ja elämää. Tämä kohde oli sellainen, että sinne pitäisi varata paljon aikaa, jotta voisi oikeasti ehtiä lukea ja katsella. Nyt tuli vain kierreltyä ja katseltua, että ehtisi kaikki näkemään.



Arvaa mikä - no lehmä tietenkin!

Lisää luurankoja

Luonnon julmaa arkea

Ja myös tässä

Kenguruita


Näissäkin on jotain tuttua...eläinsolu se tutumpi

Kaksipäinen vasikka - syntynyt Suomessa 30-luvulla

1220 vuotta vanha muumioitunut krillihylje

Museon jälkeen hyppäsimme bussiin ja kotimatka kohti pohjoista alkoi.

Kiitos kaikille mukana olleille sekä vierailukohteille! Erityiskiitos kouluttajapoppoollemme, tulipa pidettyä hauskaa kunnolla...meillä on huippuryhmä! Todella onnistunut loma :)
PS.Toki jotain tuli ostettuakin reissulla :)