maanantai 14. joulukuuta 2015

Kun kuulo huononee

Näin aamulenkillä tuli pohdittua tuota otsikon aihetta. Koirani Mökö on arvioilta syntynyt 2004 ja sillä on kuulo hiljalleen huonontunut, kuten vanheneville koirille usein käy.
En enää muista missä vaiheessa huomasin kuulossa ongelmaa, todennäköisesti alussa arvelin sillä aluksi olevan vain "valikoivan kuulon", kuten me ihmiset usein ajattelemme.

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Mökö ei välttämättä kuule kun esim. tulen kotiin. Se saattaa nukkua hyvinkin sikeästi niin että vasta kosketus sen herättää. Toki vanhat koirat nukkuvatkin sikeämmin ja enemmän, mutta kuuloaistin huononeminen varmasti vaikuttaa siihen, ettei reagoi unen keskeltä ääniin. Myös lenkeillä, esimerkiksi eilen taas, Mökö ei huomannut ollenkaan lähellä meitä metsässä haukkuvaa koiraa, koska tuuli kävi niin, eikä se kuullut koiran haukuntaa. Sen sijaan takaisin palatessamme se haistoi vasta kulkeneen koiran ja reagoi siihen.


Me ihmiset kommunikoimme paljon äänellä toisillemme ja myös koirille. Eri asia on sitten minkä verran eläimet reagoi ääneemme,  enemmänkin kehonkieleemme ja eleisiin. Kun kuulo koiralla huononee, joutuu miettimään uusia keinoja äänen tilalle. Jos koira on irti, pitää miettiä missä ja minkälaisessa paikassa sen tekee, nyt et voikaan kutsua äänellä. Joskus olen opettanut koirilleni, että kädet ja jalat v-asennossa tarkoittaa luoksetuloa. Mutta silloin koiran täytyy luonnollisesti katsoa ihmistä kohti.

Yksi tällainen uusi merkki, minkä olen vanhenevalle Mökölle opettanut ja sitä edelleen vahvistetaan erilaisissa tilanteissa, on kevyt nosto valjaista taluttimella. Eli jos haluan koiran huomion sen ollessa remmissä, nostan sitä kevyesti taluttimesta ylöspäin joka on merkki koiralle ottaa katsekontaktia. Aluksi harjoittelimme sitä rauhallisessa ympäristössä ja nyt sitä hiljalleen vaikeuttaen.

Koiran kuulon huononemisesta puhutaan kyllä ja moni siitä tietää, mutta harvemmin kuulee puhuttavan ja huomioitavan hevosen kuulon huononemisesta. Osin se ehkä se johtuu siitä että me ihmiset kommunikoimme hevosten kanssa enemmän muilla tavoin kuin äänellä eli kehon kielellä, paineella ja välineiden avulla, joten emme havaitse kuuloaistin huononemista niin hyvin hevoselta kuin koiralta. Jos hevonen ei enää reagoi esim. rasahdukseen metsässä kuten nuorempana, saatamme vain ajatella että se on viisastunut vanhuuttaan eikä säikähtele sen vuoksi. Toki  harvempi hevonen elää niin pitkään että tulee kuulo-ongelmia.

Tässä linkissä lisää hevosen kuulosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti