torstai 17. maaliskuuta 2016

In Memoriam Mökö

Elämä on iloa mutta myös surua. Vanhaherra Mökö  sai sairauskohtauksen ja kuoli yllättäen kotona niin sanotusti saappaat jalassa. Kuukauden jälkeen taas yksikoiraisena. 

Mökö tuli kahdeksan vuotta sitten kodinvaihtajana meille neljänteen (ainakin) kotiinsa, nimenkin kerran vaihtaneena. Sitä oli purrut edellisessä perheen toinen koira ja muustakin syystä sillä oli jopa lopetusuhka päällä. Niinpä otin sen eräänä päivänä mukaani ja toin Santran seuraksi. Tarkkaa syntymäaikaa ei ollut tiedossa, arvioitiin että 2004. Kahdentoista vuoden ikään ehti sitten elää ja toki olisin toivonut että muutama vuosi olisi ainakin vielä ollut seuranamme.

Mökö oli villakoira/beagle - mix ja se oli hyvin tarkkakuonoinen ja nopeaoppinen. Alkuvaiheen pienestä ärripurrista tuli oikein mukava ja persoonallinen kotikoira.




sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Kuinka remmirähjä kesytetään - vai kesytetäänkö?



Risku on ollut nyt kuukauden. Tämän ajan olen keskittynyt sopeuttamiseen kodinvaihtoon ja olen tarkoituksella välttänyt koirien kohtaamisia, jotta stressitaso ei nouse siitäkin ja aiheuta sitten muita ongelmia.

Tiesin jo koiraa ottaessa että se on jonkinlainen remmirähisijä. Nyt kun olen jonkin aikaa seurannut ja koiraan tutustunut , minulla alkaa olla kuva siitä, miten lähdemme ongelmaa työstämään. Muitakin piirteitä on tullut esiin - herkkähaukkuisuus, yksinolo-ongelmaa, paukkuarkuutta. Fyysiset asiat selvitetään , sielläkin puolella mahdollisesti löytyy jotain.

Risku haukkuu kaikkea mahdollista, pimeässä näkyvää valoa, oravaa puussa, epämääräisiä ääniä, kaukana liikkuvaa ihmistä jne. Aina en itse edes ymmärrä mitä se haukkuu kun mitään ei itse kuule eikä näe.  Rotuna porokoira on haukkuherkkä mutta ylireagointi ei ole toivottavaa. Tätä olen lähtenyt työstämään siedättämällä vastaehdollistamalla eli esim. lenkillä siinä vaiheessa kun koira vasta katsoo/kuuntelee/haistaa jotain mitä minä en välttämättä huomaa, ja ennen kuin koira ehtii haukkumaan, naksautan ja palkitsen. Naksutin onkin osoittanut hyväksi välineeksi. Tässähän on ideana se että koira alkaa jossain vaiheessa ketjuttamaan: jossain on jotain reagoitavaa, älä hauku vaan katso emäntää ja saat palkan.

Aina ei ehdi itse ennakoida olla tarpeeksi nopea ja koira ehtii reagoida johonkin liian voimakkaasti, mutta okei olin itse myöhässä. Sehän se arkielämässä on usein ongelma eli ei pysty järjestämään tarpeeksi hallittuja tilanteita jotta oppiminen edistyisi, vaan tilanteen tulevat usein yllättäen eli ympäristön hallinta on se ongelma. Siksipä ne kurssit olisi niin hyviä...

Törmäsimme tänään yllättäen koirien ulkoiluttajaan ja siinä tein havainnon, että ennen haukkumisen alkamista, Risku havaitsi koirat, nuuski maata, nosti päätä, katsoi koiria ja taas nuuski maata. En vain siinä ehtinyt palkita sitä rauhoittavien signaalien käytöstä, vaan keskityin väistämään sivummalle kohti tulevasta ihmisestä ja hänen koirista. Välimatka jäi vain liian lyhyeksi jotta tilanne olisi mennyt toivotun rauhallisesti ohi.


Mutta treenit jatkuu!

Pitkässä liinassa ollaan harjoiteltu myös







tiistai 1. maaliskuuta 2016

Kotoutumista

Parisen viikkoa on mennyt ja pikkuhiljaa Risku alkaa kotiutua. Se on alkanut olla rennompi ja leikkisämpi, tarjonnut leikkiä jopa Mökölle.  Mitään erikoista emme ole tehneet vaan keskittyneet kodinvaihdon aiheuttaman stressin laskuun. Aktivointia ja lenkkeilyä. Ja se ilme kun Risku tajusi, mikä on kosketusalusta ja että siitä saa jopa palkkaa kun sitä koskettaa :)

 Mutta tässäpä muutama kuva aktivoinneista ja lenkeiltä.