keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Meriittejä?

Pitipä taas tarttua kynään elikkä näppäimistöön kun jäin erästä asiaa miettimään.  Lueskelin muuatta some-keskustelua. Siinä kirjoitettiin niin puolesta kuin vastaan eläintenkouluttajan tutkinnosta ja siitä että osaavatko sen suorittaneet  kouluttaa. Nyt puhutaan siis virallisen ammattitutkinnon suorittaneista.

Eräs kirjoittaja penäsi ammattitutkinnon suorittaneiden meriittejä, että niitä ei ole kenelläkään tutkinnon suorittajalla eli he ovat huonoja kouluttajia siitä syystä. Meriitit hänen mielestään ovat kilpailu- ja koesuorituksia. Teksteissä puhuttiin koirista, monikaan ei tosin taida tietää että eläintenkouluttajat työskentelevät myös muiden lajien parissa.

Mutta onko tulokset sitten ainoita ns. meriittejä, jotka arvottavat kouluttajan tiedot ja taidot? Useimmille vastaus taitaa olla kyllä. Mutta jos asiaa alkaa miettimään, niin  löytyykin monta asiaa joita ei ehkä tule heti ajatelleeksi.

Jos kouluttaja ei ole kiinnostunut kokeista ja kilpailuista? Kaikki nyt ei vain ole. Tai ehkä olisivat, mutta heillä on sellaisia eläimiä, joita ei voi tavoitteellisesti treenata (eläimellä jokin sairaus, jalkaongelma tms). Eikä halua tai pysty omaa eläinmääräänsä lisäämään ja hankkimaan vaikkapa sitä kisakoiraa tai hevosta. Tai hän jännittää koe tai kilpailutilannetta niin ettei suorituksesta vain tule mitään, onko se huonon kouluttajan merkki, ettei oman jännittämisen takia saa tuloksia?

Entäpä jos kouluttaja on taitava käsittelemään ongelmallisia eläimiä, lukemaan niiden käytöksiä, onko  se pienempi meriitti (vai onko se meriitti ollenkaan?) kuin kisamenestys? Ehkä hän on ratkaissut jonkin ongelman ja se jälkeen eläin ja omistaja pystyvät elämään kummallekin hyvää elämää eteenpäin. Tai jos kouluttaja on taitava muuten ratkomaan erilaisia ongelmatilanteita? Ovatko ne vähempi arvoisia saavutuksia kuin jokin tulos? 

Koska en itse ole kovin kilpahenkinen, kiinnitän huomioita  myös muihin asioihin kuin tuloksiin. Joskus aloittelevana koiraharrastajana olin kiinnostunut kyllä kilpailuista ja kokeista mutta erinäisistä syistä niistä meni motivaatio eikä se ole palannut. Ehkä se joskus tulee takaisin. Arvostan toki  koe- ja kilpasaavutuksia, mutta se ei ole se tärkein meriitti minulle. Itseasiassa minulle polku oppimisessa on tärkeintä.

Muistan kun erään koirani kanssa näyttelyssä olin niin tyytyväinen, kun olin saanut ihmisiä väistävän koirani koulutettua  niin, että  se sai mainintoja hyvästä esiintymisestä. Kun tiesin lähtökohdan, kuinka se pentuna paniikissa pakeni lähestyvää ihmistä. Käytös oli tärkeämpi kuin tuloksien saaminen (toki ne tuloksetkin olivat kivoja, kun niitä joskus sai :)

On hyviä kouluttajia, joilla on niitä tuloksia, meriittejä ja on hyviä kouluttajia, joilla ei ole tuloksia mutta on niitä toisenlaisia meriittejä. Arvostan :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti