tiistai 28. marraskuuta 2017

Porkkanaa vai keppiä

Nyt en kirjoitakaan koirien koulutuksesta vaan enemmänkin ihmisistä. Kumpaa sinä haluaisit - porkkanaa vai keppiä? Miten sinä haluaisit itseäsi ohjattavan ja opetettavan?

Olen ollut itse monenlaisten kouluttajien kursseilla. Itse en voi sietää huutamista enkä ylimielistä käytöstä. Huutaminen on sallittua hätätilanteissa mutta ei muuten. Ylimielisyys - minä tiedän,  sinä olet tyhmä ja taitamaton, älä ole eri mieltä koska minä tiedän - näitäkin olen tavannut.

Oppiminen onnistuu paremmin kun tunnetila on oikea. Rento tunnetila edistää oppimista, tämänhän tiedämme jo eläinten kohdalla. Miksi siis pitäisi ihmisten ohjaamisessa ja opettamisessa huutaa, painostaa liikaa,  nöyryyttää, alistaa, jopa itkettää, antaa ymmärtää että olet täysin tyhmä ja taitamaton. Tätä nimittäin tapahtuu - koiramaailmassakin.


Noin vuosi sitten olin Katriina Tiiran luennoilla  "Koiran käyttäytyminen ja persoonallisuus - geenien ja ympäristön vaikutus ja toisena aiheena oli Pelot, ääniarkuus ja eroahdistus - vaikuttavat tekijät". 

Näiltäkin luennoilta jäi mieleen, ihan tieteellisesti todistettua,  mm. se että kaikkiin käytösongelmiin ei syy löydy aina sieltä hihnan toisesta päästä, vaikka niin usein sanotaan. Paljon voimme vaikuttaa, mutta kaikkeen emme. Geenit, ympäristö, epigenetiikka vaikuttaa, halusimme  tai emme.  Jalostuksella voidaan ja kannattaa pyrkiä vaikuttamaan. Itselle tuli mieleen tapaamiani koiria ja muita eläimiä ja niiden erilaisia käyttäytymisiä, joihin ei ole löytynyt syytä. Voit lukea luennosta lisää tästä.


Eli miksi syyllistää aina  ihmistä siitä, että koira ei käyttäydykään toivotusti? Ehkä se ei olekaan hänen vikansa. Onhan hän lähtenyt hakemaan neuvoja ja apua, kun on kurssilla ja koulutuksessa. Tai voihan se olla, että on tehnyt virheitä, ei ole sosiaalistanut tarpeeksi tai oikein, ei ole huomannut koiran kipua, ei ole ymmärtänyt eikä tiedä miten koira oppii tai ehkä koira on vain saanut liikkua ja käyttää aivojaan liian vähän. Siksipä on olemassa myös ammattilaisia joiden tehtävänä on auttaa ihmisiä koiriensa kanssa. Ammattilainen huomioi myös sen ihmisen. Mutta ei niin,  että hän huutaisi tai olisi muuten ilkeä. Seuraavalla kerralla kun sinulle tulee koulutuksessa epämiellyttävä tunne, mieti mistä se johtuu, onko syy sittenkään sinussa? Eläinalan ammattilaisen taitoihin kuuluu myös ihmisten kohtaaminen.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Ratsastuspilatesta

Olin kuuntelijan roolissa mukana kaksi päivää kestävällä kurssilla, jossa oli teemana hevosen ja ratsastajan yhteistyö.  Kouluttajana toimivat Aira Toivola sekä Tuire Kaimio. Molempina päivinä käytiin läpi teoriaa ja siirryttiin sitten kentälle loppupäiväksi.

Mutta mitä on ratsastuspilates?
Pilateksen tavoitteena on "kehon keskialuetta tukevia lihaksia vahvistamalla kehittää optimaalista toiminnallista ryhtiä, opettaa fysiologisesti oikeita liikeratoja ja syventää hengitystä." http://ratsastuspilates.fi/pilates-ja-ratsastuspilates/

Kun pilates yhdistetään ratsastukseen, sillä pyritään vakaaseen, tasapainoiseen, rentoon ja jäntevään istuntaan. Ja istuntahan on a ja o, kun puhutaan hevosen ja ratsastajan yhteistyöstä. Käytännössähän me ratsastajat könötetään kuka minnekin suuntaan satulassa, häiritään näin hevosta ja saadaan itsemme ja hevonen jäykäksi ja kipeäksi. Ja sitten ihmetellään miksei hevonen liiku tai miksi se tekee sitä ja tätä.

Airan   keskittyessä ratsastajan "kokoamiseen",  Tuire keskittyi hevoseen ja ratsastajan ohjaamiseen hevosen kanssa toimimiseen. Mukavan erilaisia ratsukoita oli paikalla.  Nostan kyllä olematonta hattuani kaikille ratsastajille, kuinka hyvin he pystyivät seuraamaan kouluttajien ohjeita ja saamaan muutoksia niin itsessä kuin hevosessakin :)


Oli todella mielenkiintoista ja myös todella miellyttävää ohjausta molemmilta kouluttajilta. Itsekin voisin uskaltautua...! Sain uusia ajatuksia ja joitakin hyviä vinkkejä joita kokeilla. Toki se ei ole sama asia kun joku ohjaa vieressä. Olenhan itse niin vino kuin olla ja voi - toinen jalka muuttuu lyhemmäksi kun nousee satulaan...

Kuva Cobland


Kuva Cobland


Kuva Cobland
Korjataan asentoa

Kuva Cobland

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Kesä menee että hujahtaa

Hups kun on kulunut jo pari kuukautta edellisestä blogikirjoituksesta. Aika on mennyt niin nopeasti, vaikka ajatuksessa on ollut kirjoittaa. On niin paljon puuhaa ja nyt vasta alkoi kesäloma päätyöstäni.

Uusin uutinen on yritykseeni liittyen eli verkkokauppani julkaistiin tällä viikolla. Löydät sen osoitteesta www.elainpalvelupp.fi . Siellä on myytävänä mm. suosittuja Kana Collection valjaita, laadukkaita ja ihania. Verkkokaupassa on paljon opittavaa, mutta siitähän minä tykkään :)

Kesän koirakurssit alkoivat toukokuulla ja on ollut ilo tehdä sitä työtä myös. Ihania koiria ja ihmisiä! Minulle on tärkeää, että kaikille osapuolille jää hyvä tunnetila koulutuksissa ja toivottavasti olen siinä onnistunut. Loppukesästä alkaa vielä kursseja ja sitten ne jää taas tauolle, koska ei ole niitä sisätiloja käytössä. Vaikka koiraihmiset eivät olekaan sokerista, niin tosiasia on että jos vettä tulee kaatamalla tai pakkanen puree, ei treenaaminen ryhmässä ole kivaa. Eikä aikojen siirtely niin vain onnistu. Mutta ehkä joskus...!

Ja koska olen tällainen innokas yhdistysihminen myöskin, niin tulin alkaneeksi Suomen Eläintenkouluttajat ry:n webmasteriksi ja tiedottajaksi. Minut valittiin myös yhdistyksen hallituksen jäseneksi.

Riskun kanssa ollaan eletty hiljaiseloa sen kipuongelmien vuoksi. Sillähän löytyi talvella selästä mahdollinen kipupaikka. Oikeastaan koko koira on kipeä. Tilanne ei ole korjaantunut ja nyt jouduttiin lisäämään toinen kipulääke Neurontin Rimadylin lisäksi. Katsotaan nyt miten tästä edetään. Jotain pientä ollaan tehty mielenvirkistykseksi. Tässä kuva kun Risku harjoitteli noutokapulaa. Niin se vaan alkoi sitä tuomaan vaikka ei kai ole aiemmin harjoitellut noutokapulaa eikä erityisesti tykkää kantamisesta.


Hevoset pääsi kesälaitumille myöhään tänä kesänä kylmän kevään vuoksi. Tässäpä videopätkää totutteluvaiheesta.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kuolaimella on väliä

Kävin kuuntelemassa ell Mirjami Miettisen luentoa Hevosen suun terveys ja kuolainten sovitus. Hän on tehnyt eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielman "Kuolaimen ja turpahihnan valinnan, sovituksen ja käytön merkitys ratsuhevosen suun terveydelle" . Luennolla sivuttiin myös jonkin verran ravihevosia. Raspauksessa Miettinen suositteli käyttämään rauhoitusta, koska silloin suu pystytään tutkimaan ja hoitamaan aina paremmin kuin ilman rauhoitusta.

Alkuun tarkasteltiin kuolaimen vaikutusta hevosen suuhun. Peruspaine syntyy ohjien ja kuolainten painosta sekä poskihihnojen kireydestä. Mitä suurempi peruspaine, sitä suurempi ohjasjännite tarvitaan hevosen reaktioon. Paine kannattaa pyrkiä pitämään mahdollisimman pienenä.

Hevosen suusta tulisi ottaa  erilaisia mittoja ja tunnustella limakalvoja mm. hammaslomassa, jotta kuolaimen sovitus onnistuisi ja olisi helpompaa. Esimerkiksi ylä- ja alaleuan välinen etäisyys vaihtelee ja joskus kuolain ei vain mahdu suuhun, se on liian paksu.

Nivel- ja kolmipalakuolain ovat useille hevosille haasteellisia. Nivelkuolain painaa herkästi ja menee linkkuun ja aiheuttaa näin vaurioita. Kolmipaloissa on monenlaisia keskiosia, kannattaa valita malli, joka antaa tasaisimman paineen.







Sylinterikuolaimesta hevosen peruskuolaimeksi? Miettinen suosittelee, että jokaisella hevosella kannattaisi olla muutama erilainen kuolain eri tarkoituksiin. Paine suussa kohdistuisi eri paikkaan, toisaalta esimerkiksi kentällä sileällä työskentelyssä ei tarvitse niin vahvaa kuolainta kuin vaikkapa esteillä tai maastossa.



Loppuun oli vielä suitsien sovituksesta. "Kaksi ryppyä suupieliin" ei ole luotettava mittari poskihihnojen kireyden sovittamiseen. Jos turpahihnaa käyttää, tulisi kaksi sormea mahtua nenäluun ja hihnan väliin.




Oli todella mielenkiintoinen luento ja tässä vain osa asiaa mitä käytiin läpi. Suosittelen kyllä että kannattaa käydä kuuntelemassa jos mahdollista!

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee...vai miten se menikään?

Kennelliitto yhdessä muiden suurten eläinjärjestöjen  - Helsingin eläinsuojeluyhdistys, SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto, Animalia ja Suomen Kissaliitto - kanssa julkaisi tekstin, joka on jo ehtinyt herättää mielipiteitä somessa. Jo otsikointi "Kurittaminen ei ole ratkaisu koiran käytösongelmiin" aiheutti eriäviä mielipiteitä. Tekstissä varoitetaan rankaisuun perustuvien koulutustapojen ja -välineiden vahingollisista vaikutuksista koiran hyvinvoinnille. Myös aiheeseen liittyvä sivusto julkaistiin.

Niin, tieteessä jo tiedetään että eläin oppii parhaiten, kun  toivottuja käytöksiä vahvistetaan palkitsemalla. Mikä se palkkio kullekin lajille ja yksilölle juuri sillä hetkellä on, vaihtelee.  Ennakoidaan, suunnitellaan, pilkotaan. On myös tunnustettu että eläimillä on tunteita. Käyttäytymistä tutkitaan koko ajan yhä enemmän.

Kuva Helena Telkänrannan luento Rovaniemi 2016


Jos menemme lääkäriin tai eläinlääkäriin, lähtökohtaisesti uskomme että diagnoosi ja hoito perustuu tutkittuun tietoon. Tai jos tarvitsemme ravitsemusneuvontaa jonkin ongelman takia, sekin perustuu tutkittuun tietoon jos sen antaa ravitsemusterapeutti. Jne.

Miksi nyt sitten kun puhutaan koirien koulutuksesta, tiede ei olekaan oikeassa? Miksi on vaikea uskoa? Kirjoitin aiemmin vahvistevinoumasta, se tietenkin vaikuttaa tässäkin. Ja ovathan koirat oppineet aiemminkin, sitä ei kukaan varmasti kiistä. Jotain kertoo kuitenkin se, että myös Suomen  Rajavartiolaitoksessa ja myös  koko Euroopan laajuisesti, on siirrytty tutkittuun tietoon, palkitsemiseen perustuvaan kouluttamiseen. Miksikö? Kustannustehokkuus eli koulutusaikojen lyhentyminen, koirien ja myös ohjaajien hyvinvointi, stressin vähentäminen ja koirien lisäkoulutuksen parempi mahdollisuus on kasvanut nykyaikaisten, tieteeseen perustuvien koulutusmenetelmien myötä.

Kiistatta siis eläinten käyttäytymistieteisiin perustuva koulutus toimii. Mutta -  sen käytännön toteutus on meille ihmisille joskus vaikeaa, pitäisi opetella uusia asioita. Ympäristön hallinta, välineiden ja oman itsensä hallinta, vahvisteiden, kriteerien, ajoitusten jne. hallinta - se vaatii harjoitusta. Ja kun me ihmiset tykätään että asiat tapahtuvat nopeasti niks naks ja kaikki kunnossa.

torstai 30. maaliskuuta 2017

Tarina meritähdestä

"Vanha mies käveli rannalla aamunkoitteessa
ja huomasi edellään kulkevan nuoren miehen,
joka poimi käteensä rannalla olevia meritähtiä ja
heitti ne takaisin mereen. Vanhuksen saavutettua
nuoren miehen hän kysyi tältä, miksi tämä teki
näin. Nuori mies vastasi, että rannalle joutuneet
meritähdet kuolisivat, mikäli ne jätettäisiin
makaamaan aamuaurinkoon. ”Rantahan jatkuu
kilometreittäin ja meritähtiä on miljoonittain”,
huomautti vanha mies. ”Mitä merkitystä työlläsi
on?”. Nuori mies katsoi kädessään olevaa
meritähteä, heitti sen turvaan mereen ja totesi:
”On sillä merkitystä – juuri tälle meritähdelle”.
-tuntematon-



Joskus sanotaan, että miksi suojella eläimiä kun ihmisetkin kärsivät.   Ne, jotka vapaaehtoistyössä toimivat, tietävät että monenlaisia tekijöitä tarvitaan ja arvostavat myös niitä jotka tekevät työtä toisenlaisten asioiden eteen. Useat toimivat niin ihmisten kuin eläinten hyväksi. Tarvitaan niitä, jotka pyrkivät vaikuttamaan lakeihin ja isoihin linjoihin. Tarvitaan niitä, jotka keräävät ja hankkivat rahaa. Tarvitaan niitä, jotka  etsivät uusia koteja eläimille. Jne.

Jokainen eläin ansaitsee hänet, joka nakkaa meritähden mereen.







keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Vähän eläinpuistoista, susista ja käsittelystä

Tapaus eläinpuistossa pikkupojan käden raadelleista susista nousi puheenaiheeksi. Lapsi oli työntänyt kätensä aidan verkon läpi ja aitauksessa olleet  sudet olivat tarttuneet käteen kiinni. Huolimatta varoaidasta ja varoituskylteistä, lapsi oli jostain syystä päässyt aidan viereen. Ikävä tapaus kaikille osapuolille.

Somekeskusteluissa on syyllistetty niin vanhemmat, lapsi, eläinpuisto kuin sudetkin. On vaadittu mm. tappotuomiota kyseisille susille ja kaikelle muillekin susille sekä lapsen huostaanottoa.

Joissain kommenteissa vaadittiin eläintarhojen sulkemista vääränlaisina paikkoina villieläimille.
Eläinpuistot ovat kiistämättä ristiriitaisia paikkoja monelle eläinten ystävälle. Onko oikein sulkea villieläimiä tarhoihin? Eläintarhat ja -puistot tekevät tärkeää työtä säilyttämällä uhanalaisia ja harvinaisia lajeja. Ne jakavat tietoa eläimistä ja ihmiset pääsevät näkemään erilaisia eläimiä mitä eivät muutoin näkisi. Mutta ne ovat myös bisnestä.

Mitenkään emme voi luoda niitä olosuhteita kuin luonnossa. Tänä päivänä hyvin hoidetuissa ja kehityksessä mukana olevissa eläintarhoissa ja -puistoissa pyritään yhä parempaan eläinten hoitoon. Se tarkoittaa, ei ainoastaan  oikeanlaista ravintoa, vaan myös eläinten käyttäytymisen tarpeiden huomioimista sekä nykyaikaisten koulutus- ja käsittelymenetelmien käyttöä. Uskon, että tulevaisuudessa juuri tämä on se valtti, millä maksavat asiakkaat saadaan. Ei vain laittamalla eläimiä näytille. Valveutuneet ihmiset osaavat olla myös kriittisiä ja vaatia eläinten hyvää ja lajinomaista hoitoa.

Mutta takaisin susiin. Jossakin jutussa oli viitattu Ruotsissa 2012 tapahtuneeseen tapaukseen, jossa eläintarhat sudet tappoivat eläintenhoitajan.  Ennen hyökkäystä oli vierailijoilla mahdollista päästä susien kanssa lähikontaktiin mutta se tapa lopetettiin tapahtuman jälkeen.  Käsittelymenetelmät perustuivat rankaisuun ja dominanssiteoriaan eikä ymmärretty sen riskejä. Eläintenhoitajia ei pidä kuitenkaan syyllistää, he eivät varmaankaan tienneet muutakaan vaihtoehtoa, vaan uskoivat toimivansa oikein.

No mutta, näillä tapauksilla nyt ei ollut varsinaista yhteyttä muuta kuin sudet ja eläinpuistot sekä ikävät tapaukset. Syyt hyökkäyksiin olivat varmasti hyvin erilaiset. Ruotsin tapaus nousi vain mieleeni. Sen verran olen itse eläintarhaeläinten parissa työskennellyt, että tiedän jotta täytyy olla ymmärrys turvallisuudesta kokonaisvaltaisesti. Niin siinä hetkessä kuin hoidat tai koulutat, mutta myös jatkumo tulevaisuuteen, täytyy olla mielessä. Turvallisuutta ei ole vain se, että muistat sulkea ovet ja portit. Mitä ja miten koulutat? Miten se vaikuttaa jatkossa eläinten hoidossa ja turvallisuudessa? Mikä on järkevää ja mikä ei?


Tässä vielä eräs teksti Kolmårdenin tapaukseen liittyen.

https://www.facebook.com/notes/animal-zoolution/what-happened-at-kolmarden/1024883427569654


Muisto eräästä kesästä eläintarhaeläinten parissa.









sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Näetkö vain mitä haluat

Luin keskustelua, johon oli linkitetty video eräästä ulkomaisesta kuuluisasta koirankouluttajasta. Videolla koulutustilanteessa koira tuupertuu maahan hapenpuutteesta johtuen kouluttajan kuristaessa sitä kaulaimesta roikottaen.  Sillä oli kuristava lenkki kaulan ympärillä. No nyt en kirjoita siitä, että oliko oikein vai väärin. Kirjoitan  siitä, että miten eri tavalla keskusteluun osallistuneet näkivät tilanteen.

Joku kirjoitti juuri tuon, että koiralla loppui happi, se oli tukehtua ja siksi tuupertui maahan.  Vastauksena hän sai eräältä kirjoittajalta että eihän koiralla mikään happi loppunut. Sehän alistui ja rauhoittui kuten kouluttaja videolla sanoi.  Mitä ihmettä? Miten voi nähdä tilanteen noin, koiran olemus kertoi selvästi että sillä loppui ilma, happi, ja kaikki tietävät mitä siitä seuraa .  Yllättävä puolustuspuhe,  jonka mukaan koira vain "rauhoittui".


Kouluttajan puolustuspuheenvuoron kirjoittaja on todennäköisemmin  suuri fani, jolle kaikki kouluttajan tekemiset edustaa sitä oikeaa. Kouluttaja on brändätty hyvin, jotta hän myisi mahdollisimman paljon.  Katsoja on mennyt tähän lankaan ja  sulkee silmänsä siltä faktalta, että koira videolla oli tukehtumispisteessä. Kuva kertoo sen selvästi.  Eläintenkoulutusmaailmassa tätä on paljon. Tieteelliset, todistetut faktat eivät vakuuta.Vaikka jokin asia olisi jo ajat sitten todistettu vääräksi, uskomus vanhaan säilyy.



Mistä on kysymys? Vahvistusvinoumasta.


Wikipedia:
Vahvistusvinouma, vahvistamistaipumus tai vahvistusharha ( Confirmation bias) on kognitiivinen vinouma, jossa yksilö on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään tai hypoteesejaan tukevaa informaatiota. Tämän seurauksena henkilöt saattavat kerätä todisteita ja muistaa asioita valikoivasti, ja täten tulkinnasta voi tulla vääristynyt tai jopa harhautunut.
Vahvistusvinoumia esiintyy varsinkin käsitellessä vahvasti tunteisiin sidonnaisia asioita tai vakiintuneita uskomuksia. Esimerkiksi maahanmuuttokysymyksestä uutisia etsiessään ihmiset ovat taipuvaisia lukemaan lähteitä, jotka puoltavat ja vahvistavat heidän ennakkoasenteitansa. He myös tulkitsevat monitulkintaista aineistoa yleensä omaa näkemystään tukevasti. Vinoutuneet tulkinnat ja/tai muistikuvat ovat mahdollisia selittäviä tekijöitä asenteiden polarisaatiolle (erimielisyydet kärjistyvät, vaikka osapuolet altistetaan samalle aineistolle), uskomusten pysyvyydelle (uskomus säilyy, vaikka uskomuksen perusteet on osoitettu vääriksi), ensisijaisuusefektille (listan alkupäässä olevat asiat muistetaan paremmin kuin myöhemmät) ja näennäiskorrelaatiolle (kahden toisistaan riippumattoman tapahtuman välillä havaitaan yhteys virheellisesti).
Vahvistusvinoumien on havaittu olevan yhteydessä ylimalkaiseen luottamukseen omia uskomuksia kohtaan, ja ne saattavat ylläpitää tai vahvistaa uskomuksia päinvastaista todistavan aineiston edessä. Niiden on havaittu voivan heikentää päätöksenteon laatua mm. poliittisissa ja muissa organisatorisissa ympäristöissä. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Vahvistusvinouma)



"Se tarkoittaa sitä, että ihminen etsii aktiivisesti omia ennakkokäsityksiään tukevaa informaatiota jättäen samalla ristiriitaisen tiedon joko huomioimatta tai soveltaen sitä kohtaan täysin eritasoista kritiikkiä. Vahvistusvinouma johtuu siitä että ristiriitaisen tiedon käsittely tuntuu epämukavalta. Olisi aina helpompi kun voisi ottaa asioihin selkeästi kantaa joko puolesta tai vastaan. Jos sinulla on ennakkoon käsitys siitä, että karppaus on hyvä tai huono juttu, etsit ensisijaisesti sellaista tietoa joka tukee tätä ennakkokäsitystä. On huomattavaa, että vaikka et tietäisi asiasta lähtökohtaisesti mitään ja lähdet etsimään tietoa puhtaalta pöydältä, vinouma voi muodostua hyvin nopean ensiperehtymisen jälkeen ja toiset näkökulmat jäävät heti startista paitsioon." (http://www.tervettaskeptisyytta.net/skeptisen-mielipiteen-muodostaminen-osa-iii-omien-vinoumien-minimointi/)

Meillä kaikilla ihmisillä on luontainen taipumus etsiä ja hyväksyä tietoa, joka vahvistaa meidän nykyisiä ajatuksiamme.  Ajatuksillemme vastakkaista tietoa emme  tyypillisesti huomioi. Vahvistusvinouma on läsnä koko ajan elämässämme.  Emme osaa  ottaa vastaan tietoa, joka olisi ristiriidassa omien  ajatustemme kanssa. Vahvistevinouma aiheuttaa juuri ne suuret ennakkoluulot, erilaisen kiihkoilun ja myös rasismin.  Näihin liittyvät keskustelut muuttuvat vastapuolen haukkumiseksi hyvin helposti.

Esimerkki vahvistusvinouman vaikutuksesta: Opettaja uskoo oppilaan olevan erityisen lahjakas ja silloin  hän jatkuvasti näkee erilaisia todisteita tästä lahjakkuudesta.  Mutta jos taas opettajalla on oletus että oppilas on  lahjaton, häirikkö tms.  huomaa hän vastaavasti vain lisää vikoja oppilaassaan.

Mutta hei, ajattelumme erilaisiin vinoumiin voi vaikuttaa. Ensimmäiseksi tulee vain tunnistaa ja hyväksyä ne itsestään.  Psykologia on mielenkiintoista!

Kuva: https://whywereason.com/2011/09/07/psychologys-treacherous-trio-confirmation-bias-cognitive-dissonance-and-motivated-reasoning/

torstai 2. helmikuuta 2017

Häpeä ja nolous - nuo kamalat tunteet!

Oletko tuntenut häpeän tunnetta koirasi kanssa? Minä ainakin olen. Ja monta kertaa. Koira räyhää, kakkaa aivan väärään paikkaan, murisee, väistää, pelkää, hyppii vasten...on niin monta asiaa mitä me voimme hävetä koiramme kanssa.

Mutta miksi hevosen käytös ei hävetä? Hevonen pelkää, pukittaa, luimii ja pelottelee, potkii toista hevosta ...miksi se ei aiheuta häpeän tunnetta? Miten hevonen poikkeaa koirasta? Tai miksi kissan käytös ei hävetä, vaikka se vaikkapa väistelisi vierasta ihmistä kotona eikä tule tyrkylle? Olisihan se koiran kanssa hyvinkin noloa ja koira käytöshäiriöinen jos se ei suorastaan rakasta vieraita ihmisiä.

Useimmiten koira on meillä pennusta asti. Ja jos siitä ei tulekaan täydellistä käytökseltään, niin sehän kertoo että olen epäonnistunut? En osaa kasvattaa, kouluttaa, vikahan on aina siinä taluttimen toisessa, ihmisen puoleisessa, päässä? Vai onko?


Mitä enemmän itse opin eläinten käytöksestä, syistä ja seurauksista, kouluttamisesta, sitä vähemmän minua enää hävettää ja nolottaa.  Koska eläimen käytös on vaan käytöstä. Mietin mistä se johtuu ja miten siihen voi vaikuttaa. Tee sinäkin niin, se helpottaa.








keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Vuosi vaihtui

Ja niin jälleen vuosi vaihtui. En ala muistelemaan mennyttä vuotta sen tarkemmin. Mutta toihan se monia mukavia, mahtavia juttuja elämään ja jälleen uusia kokemuksia. Valmistuminen eläintenkouluttajaksi, oma yritys, uudet ihmiset, joita tapasin erilaisten juttujen yhteydessä! Surua Mökön kuoleman johdosta ja iloa uuden koiran tulosta. Sitähän se elämä on. Alkavalle vuodelle on suunnitelmia, mutta niistä sitten myöhemmin, sikäli jos ne lähtevät toteutumaan :)

Uudet kotisivut tässä vasta täräytin pystyyn, käyppäs katsomassa!