keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Vähän eläinpuistoista, susista ja käsittelystä

Tapaus eläinpuistossa pikkupojan käden raadelleista susista nousi puheenaiheeksi. Lapsi oli työntänyt kätensä aidan verkon läpi ja aitauksessa olleet  sudet olivat tarttuneet käteen kiinni. Huolimatta varoaidasta ja varoituskylteistä, lapsi oli jostain syystä päässyt aidan viereen. Ikävä tapaus kaikille osapuolille.

Somekeskusteluissa on syyllistetty niin vanhemmat, lapsi, eläinpuisto kuin sudetkin. On vaadittu mm. tappotuomiota kyseisille susille ja kaikelle muillekin susille sekä lapsen huostaanottoa.

Joissain kommenteissa vaadittiin eläintarhojen sulkemista vääränlaisina paikkoina villieläimille.
Eläinpuistot ovat kiistämättä ristiriitaisia paikkoja monelle eläinten ystävälle. Onko oikein sulkea villieläimiä tarhoihin? Eläintarhat ja -puistot tekevät tärkeää työtä säilyttämällä uhanalaisia ja harvinaisia lajeja. Ne jakavat tietoa eläimistä ja ihmiset pääsevät näkemään erilaisia eläimiä mitä eivät muutoin näkisi. Mutta ne ovat myös bisnestä.

Mitenkään emme voi luoda niitä olosuhteita kuin luonnossa. Tänä päivänä hyvin hoidetuissa ja kehityksessä mukana olevissa eläintarhoissa ja -puistoissa pyritään yhä parempaan eläinten hoitoon. Se tarkoittaa, ei ainoastaan  oikeanlaista ravintoa, vaan myös eläinten käyttäytymisen tarpeiden huomioimista sekä nykyaikaisten koulutus- ja käsittelymenetelmien käyttöä. Uskon, että tulevaisuudessa juuri tämä on se valtti, millä maksavat asiakkaat saadaan. Ei vain laittamalla eläimiä näytille. Valveutuneet ihmiset osaavat olla myös kriittisiä ja vaatia eläinten hyvää ja lajinomaista hoitoa.

Mutta takaisin susiin. Jossakin jutussa oli viitattu Ruotsissa 2012 tapahtuneeseen tapaukseen, jossa eläintarhat sudet tappoivat eläintenhoitajan.  Ennen hyökkäystä oli vierailijoilla mahdollista päästä susien kanssa lähikontaktiin mutta se tapa lopetettiin tapahtuman jälkeen.  Käsittelymenetelmät perustuivat rankaisuun ja dominanssiteoriaan eikä ymmärretty sen riskejä. Eläintenhoitajia ei pidä kuitenkaan syyllistää, he eivät varmaankaan tienneet muutakaan vaihtoehtoa, vaan uskoivat toimivansa oikein.

No mutta, näillä tapauksilla nyt ei ollut varsinaista yhteyttä muuta kuin sudet ja eläinpuistot sekä ikävät tapaukset. Syyt hyökkäyksiin olivat varmasti hyvin erilaiset. Ruotsin tapaus nousi vain mieleeni. Sen verran olen itse eläintarhaeläinten parissa työskennellyt, että tiedän jotta täytyy olla ymmärrys turvallisuudesta kokonaisvaltaisesti. Niin siinä hetkessä kuin hoidat tai koulutat, mutta myös jatkumo tulevaisuuteen, täytyy olla mielessä. Turvallisuutta ei ole vain se, että muistat sulkea ovet ja portit. Mitä ja miten koulutat? Miten se vaikuttaa jatkossa eläinten hoidossa ja turvallisuudessa? Mikä on järkevää ja mikä ei?


Tässä vielä eräs teksti Kolmårdenin tapaukseen liittyen.

https://www.facebook.com/notes/animal-zoolution/what-happened-at-kolmarden/1024883427569654


Muisto eräästä kesästä eläintarhaeläinten parissa.









sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Näetkö vain mitä haluat

Luin keskustelua, johon oli linkitetty video eräästä ulkomaisesta kuuluisasta koirankouluttajasta. Videolla koulutustilanteessa koira tuupertuu maahan hapenpuutteesta johtuen kouluttajan kuristaessa sitä kaulaimesta roikottaen.  Sillä oli kuristava lenkki kaulan ympärillä. No nyt en kirjoita siitä, että oliko oikein vai väärin. Kirjoitan  siitä, että miten eri tavalla keskusteluun osallistuneet näkivät tilanteen.

Joku kirjoitti juuri tuon, että koiralla loppui happi, se oli tukehtua ja siksi tuupertui maahan.  Vastauksena hän sai eräältä kirjoittajalta että eihän koiralla mikään happi loppunut. Sehän alistui ja rauhoittui kuten kouluttaja videolla sanoi.  Mitä ihmettä? Miten voi nähdä tilanteen noin, koiran olemus kertoi selvästi että sillä loppui ilma, happi, ja kaikki tietävät mitä siitä seuraa .  Yllättävä puolustuspuhe,  jonka mukaan koira vain "rauhoittui".


Kouluttajan puolustuspuheenvuoron kirjoittaja on todennäköisemmin  suuri fani, jolle kaikki kouluttajan tekemiset edustaa sitä oikeaa. Kouluttaja on brändätty hyvin, jotta hän myisi mahdollisimman paljon.  Katsoja on mennyt tähän lankaan ja  sulkee silmänsä siltä faktalta, että koira videolla oli tukehtumispisteessä. Kuva kertoo sen selvästi.  Eläintenkoulutusmaailmassa tätä on paljon. Tieteelliset, todistetut faktat eivät vakuuta.Vaikka jokin asia olisi jo ajat sitten todistettu vääräksi, uskomus vanhaan säilyy.



Mistä on kysymys? Vahvistusvinoumasta.


Wikipedia:
Vahvistusvinouma, vahvistamistaipumus tai vahvistusharha ( Confirmation bias) on kognitiivinen vinouma, jossa yksilö on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään tai hypoteesejaan tukevaa informaatiota. Tämän seurauksena henkilöt saattavat kerätä todisteita ja muistaa asioita valikoivasti, ja täten tulkinnasta voi tulla vääristynyt tai jopa harhautunut.
Vahvistusvinoumia esiintyy varsinkin käsitellessä vahvasti tunteisiin sidonnaisia asioita tai vakiintuneita uskomuksia. Esimerkiksi maahanmuuttokysymyksestä uutisia etsiessään ihmiset ovat taipuvaisia lukemaan lähteitä, jotka puoltavat ja vahvistavat heidän ennakkoasenteitansa. He myös tulkitsevat monitulkintaista aineistoa yleensä omaa näkemystään tukevasti. Vinoutuneet tulkinnat ja/tai muistikuvat ovat mahdollisia selittäviä tekijöitä asenteiden polarisaatiolle (erimielisyydet kärjistyvät, vaikka osapuolet altistetaan samalle aineistolle), uskomusten pysyvyydelle (uskomus säilyy, vaikka uskomuksen perusteet on osoitettu vääriksi), ensisijaisuusefektille (listan alkupäässä olevat asiat muistetaan paremmin kuin myöhemmät) ja näennäiskorrelaatiolle (kahden toisistaan riippumattoman tapahtuman välillä havaitaan yhteys virheellisesti).
Vahvistusvinoumien on havaittu olevan yhteydessä ylimalkaiseen luottamukseen omia uskomuksia kohtaan, ja ne saattavat ylläpitää tai vahvistaa uskomuksia päinvastaista todistavan aineiston edessä. Niiden on havaittu voivan heikentää päätöksenteon laatua mm. poliittisissa ja muissa organisatorisissa ympäristöissä. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Vahvistusvinouma)



"Se tarkoittaa sitä, että ihminen etsii aktiivisesti omia ennakkokäsityksiään tukevaa informaatiota jättäen samalla ristiriitaisen tiedon joko huomioimatta tai soveltaen sitä kohtaan täysin eritasoista kritiikkiä. Vahvistusvinouma johtuu siitä että ristiriitaisen tiedon käsittely tuntuu epämukavalta. Olisi aina helpompi kun voisi ottaa asioihin selkeästi kantaa joko puolesta tai vastaan. Jos sinulla on ennakkoon käsitys siitä, että karppaus on hyvä tai huono juttu, etsit ensisijaisesti sellaista tietoa joka tukee tätä ennakkokäsitystä. On huomattavaa, että vaikka et tietäisi asiasta lähtökohtaisesti mitään ja lähdet etsimään tietoa puhtaalta pöydältä, vinouma voi muodostua hyvin nopean ensiperehtymisen jälkeen ja toiset näkökulmat jäävät heti startista paitsioon." (http://www.tervettaskeptisyytta.net/skeptisen-mielipiteen-muodostaminen-osa-iii-omien-vinoumien-minimointi/)

Meillä kaikilla ihmisillä on luontainen taipumus etsiä ja hyväksyä tietoa, joka vahvistaa meidän nykyisiä ajatuksiamme.  Ajatuksillemme vastakkaista tietoa emme  tyypillisesti huomioi. Vahvistusvinouma on läsnä koko ajan elämässämme.  Emme osaa  ottaa vastaan tietoa, joka olisi ristiriidassa omien  ajatustemme kanssa. Vahvistevinouma aiheuttaa juuri ne suuret ennakkoluulot, erilaisen kiihkoilun ja myös rasismin.  Näihin liittyvät keskustelut muuttuvat vastapuolen haukkumiseksi hyvin helposti.

Esimerkki vahvistusvinouman vaikutuksesta: Opettaja uskoo oppilaan olevan erityisen lahjakas ja silloin  hän jatkuvasti näkee erilaisia todisteita tästä lahjakkuudesta.  Mutta jos taas opettajalla on oletus että oppilas on  lahjaton, häirikkö tms.  huomaa hän vastaavasti vain lisää vikoja oppilaassaan.

Mutta hei, ajattelumme erilaisiin vinoumiin voi vaikuttaa. Ensimmäiseksi tulee vain tunnistaa ja hyväksyä ne itsestään.  Psykologia on mielenkiintoista!

Kuva: https://whywereason.com/2011/09/07/psychologys-treacherous-trio-confirmation-bias-cognitive-dissonance-and-motivated-reasoning/

torstai 2. helmikuuta 2017

Häpeä ja nolous - nuo kamalat tunteet!

Oletko tuntenut häpeän tunnetta koirasi kanssa? Minä ainakin olen. Ja monta kertaa. Koira räyhää, kakkaa aivan väärään paikkaan, murisee, väistää, pelkää, hyppii vasten...on niin monta asiaa mitä me voimme hävetä koiramme kanssa.

Mutta miksi hevosen käytös ei hävetä? Hevonen pelkää, pukittaa, luimii ja pelottelee, potkii toista hevosta ...miksi se ei aiheuta häpeän tunnetta? Miten hevonen poikkeaa koirasta? Tai miksi kissan käytös ei hävetä, vaikka se vaikkapa väistelisi vierasta ihmistä kotona eikä tule tyrkylle? Olisihan se koiran kanssa hyvinkin noloa ja koira käytöshäiriöinen jos se ei suorastaan rakasta vieraita ihmisiä.

Useimmiten koira on meillä pennusta asti. Ja jos siitä ei tulekaan täydellistä käytökseltään, niin sehän kertoo että olen epäonnistunut? En osaa kasvattaa, kouluttaa, vikahan on aina siinä taluttimen toisessa, ihmisen puoleisessa, päässä? Vai onko?


Mitä enemmän itse opin eläinten käytöksestä, syistä ja seurauksista, kouluttamisesta, sitä vähemmän minua enää hävettää ja nolottaa.  Koska eläimen käytös on vaan käytöstä. Mietin mistä se johtuu ja miten siihen voi vaikuttaa. Tee sinäkin niin, se helpottaa.