keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kuolaimella on väliä

Kävin kuuntelemassa ell Mirjami Miettisen luentoa Hevosen suun terveys ja kuolainten sovitus. Hän on tehnyt eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielman "Kuolaimen ja turpahihnan valinnan, sovituksen ja käytön merkitys ratsuhevosen suun terveydelle" . Luennolla sivuttiin myös jonkin verran ravihevosia. Raspauksessa Miettinen suositteli käyttämään rauhoitusta, koska silloin suu pystytään tutkimaan ja hoitamaan aina paremmin kuin ilman rauhoitusta.

Alkuun tarkasteltiin kuolaimen vaikutusta hevosen suuhun. Peruspaine syntyy ohjien ja kuolainten painosta sekä poskihihnojen kireydestä. Mitä suurempi peruspaine, sitä suurempi ohjasjännite tarvitaan hevosen reaktioon. Paine kannattaa pyrkiä pitämään mahdollisimman pienenä.

Hevosen suusta tulisi ottaa  erilaisia mittoja ja tunnustella limakalvoja mm. hammaslomassa, jotta kuolaimen sovitus onnistuisi ja olisi helpompaa. Esimerkiksi ylä- ja alaleuan välinen etäisyys vaihtelee ja joskus kuolain ei vain mahdu suuhun, se on liian paksu.

Nivel- ja kolmipalakuolain ovat useille hevosille haasteellisia. Nivelkuolain painaa herkästi ja menee linkkuun ja aiheuttaa näin vaurioita. Kolmipaloissa on monenlaisia keskiosia, kannattaa valita malli, joka antaa tasaisimman paineen.







Sylinterikuolaimesta hevosen peruskuolaimeksi? Miettinen suosittelee, että jokaisella hevosella kannattaisi olla muutama erilainen kuolain eri tarkoituksiin. Paine suussa kohdistuisi eri paikkaan, toisaalta esimerkiksi kentällä sileällä työskentelyssä ei tarvitse niin vahvaa kuolainta kuin vaikkapa esteillä tai maastossa.



Loppuun oli vielä suitsien sovituksesta. "Kaksi ryppyä suupieliin" ei ole luotettava mittari poskihihnojen kireyden sovittamiseen. Jos turpahihnaa käyttää, tulisi kaksi sormea mahtua nenäluun ja hihnan väliin.




Oli todella mielenkiintoinen luento ja tässä vain osa asiaa mitä käytiin läpi. Suosittelen kyllä että kannattaa käydä kuuntelemassa jos mahdollista!

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee...vai miten se menikään?

Kennelliitto yhdessä muiden suurten eläinjärjestöjen  - Helsingin eläinsuojeluyhdistys, SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto, Animalia ja Suomen Kissaliitto - kanssa julkaisi tekstin, joka on jo ehtinyt herättää mielipiteitä somessa. Jo otsikointi "Kurittaminen ei ole ratkaisu koiran käytösongelmiin" aiheutti eriäviä mielipiteitä. Tekstissä varoitetaan rankaisuun perustuvien koulutustapojen ja -välineiden vahingollisista vaikutuksista koiran hyvinvoinnille. Myös aiheeseen liittyvä sivusto julkaistiin.

Niin, tieteessä jo tiedetään että eläin oppii parhaiten, kun  toivottuja käytöksiä vahvistetaan palkitsemalla. Mikä se palkkio kullekin lajille ja yksilölle juuri sillä hetkellä on, vaihtelee.  Ennakoidaan, suunnitellaan, pilkotaan. On myös tunnustettu että eläimillä on tunteita. Käyttäytymistä tutkitaan koko ajan yhä enemmän.

Kuva Helena Telkänrannan luento Rovaniemi 2016


Jos menemme lääkäriin tai eläinlääkäriin, lähtökohtaisesti uskomme että diagnoosi ja hoito perustuu tutkittuun tietoon. Tai jos tarvitsemme ravitsemusneuvontaa jonkin ongelman takia, sekin perustuu tutkittuun tietoon jos sen antaa ravitsemusterapeutti. Jne.

Miksi nyt sitten kun puhutaan koirien koulutuksesta, tiede ei olekaan oikeassa? Miksi on vaikea uskoa? Kirjoitin aiemmin vahvistevinoumasta, se tietenkin vaikuttaa tässäkin. Ja ovathan koirat oppineet aiemminkin, sitä ei kukaan varmasti kiistä. Jotain kertoo kuitenkin se, että myös Suomen  Rajavartiolaitoksessa ja myös  koko Euroopan laajuisesti, on siirrytty tutkittuun tietoon, palkitsemiseen perustuvaan kouluttamiseen. Miksikö? Kustannustehokkuus eli koulutusaikojen lyhentyminen, koirien ja myös ohjaajien hyvinvointi, stressin vähentäminen ja koirien lisäkoulutuksen parempi mahdollisuus on kasvanut nykyaikaisten, tieteeseen perustuvien koulutusmenetelmien myötä.

Kiistatta siis eläinten käyttäytymistieteisiin perustuva koulutus toimii. Mutta -  sen käytännön toteutus on meille ihmisille joskus vaikeaa, pitäisi opetella uusia asioita. Ympäristön hallinta, välineiden ja oman itsensä hallinta, vahvisteiden, kriteerien, ajoitusten jne. hallinta - se vaatii harjoitusta. Ja kun me ihmiset tykätään että asiat tapahtuvat nopeasti niks naks ja kaikki kunnossa.