maanantai 31. joulukuuta 2018

Stressiä

Stressi on mitä ajankohtaisin aihe näin uudenvuoden aattona eikä syytä tarvinne sen enempää arvailla. Juuri kun tätä kirjoitan, alkaa some täyttyä ilmoituksista karanneista koirista. Aikamoista stressin aikaa. Ei vain koirat pelkää, vaan monet muut myös. Uudestavuodesta olen aiemmin kirjoittanut tämän tekstin.

Lyhytaikainen stressi tulee ja menee, niin ihmisillä kuin eläimillä. Sen tehtävä on nopeasti auttaa selviytymään tilanteista.  Stressihormonien laskuun voi mennä kuitenkin useita päiviä, jolloin tänään tapahtunut stressaava tilanne voi vaikuttaa vielä monen päivän päässä käytöksessä. Jos stressaavia tilanteita esiintyy koko ajan niin, ettei niistä ehdi toipua, alkaa stressi kerääntyä ja pitkittyä. Tämän huomaa esimerkiksi hevosessa: uudenvuoden paukuttelu näkyy käytöksessä vielä muutaman päivän jälkeenkin herkempänä reagointina esimerkiksi kolahduksiin.

Alla videolla oman hevoseni stressikäytöstä puolentoista vuoden takaa. Täyttä varmuutta käytöksen syystä ei ole. Vahva epäily minulla kuitenkin on, että sillä tapahtui jokin konflikti laitumella naapuriaitauksen hevosen kanssa (joka videolla on katseen suunnassa). Tälle toiselle hevoselle tuli juuri samaan aikaan kun hevoseni alkoi näin käyttäytymään, kavioon vamma. Olisivatko olleet aidalla ja siinä on jotain tapahtunut, en tiedä, ehkä.

Mutta tätä käytöstä jatkui parisen viikkoa, öisin oli karsinan pohja paljaaksi asti kuoputettu neliön alueelta. Ja ilmeisesti seisoi samassa asennossa yön, koska lannat löytyivät samasta kasasta, normaalisti ne ovat ympäri karsinaa. Karsinaa ei voinut vaihtaa, näkösuojaa oli vaikea järjestää, onneksi käytös hiljalleen väheni ja loppui kokonaan.

 
 
Jos stressi pitkittyy, se alkaakin aiheuttaa enemmän ongelmia. Niin fyysisiä kuin psyykkisiä. Eläintenkouluttajan työssä stressin ennalta ehkäisy, tunnistaminen, syiden ja seurausten selvittäminen, on yksi keskeinen asia. Kouluttamisessa ja kaikenlaisessa käsittelyssä stressin välttäminen on tärkein tavoite. Koulutusmenetelmien valinta on yksi tapa ehkäistä stressiä.

Hevosen stressikäytöstä saatetaan kuvata ihan jollain muulla termillä. Hevonen on "kuuma", sitä saatetaan kuvata "pomottavaksi" tai "aina se on ollut tuollainen kärtty". Kipu on yksi mahdollinen stressin syy, kipukin voi hevosella kroonistua kuten ihmisilläkin.

Yksi pitkittyneen stressin aiheuttaja on se, ettei  pääse toteuttamaan lajityypillisiä käyttäytymisen tarpeita kuten hevosella tasapainoisessa laumassa oloa. Alla jo edesmennyt vuonohevoseni uuden ystävänsä kanssa. Makella oli tuolloin vielä käytössä imppauspanta jonka jossain vaiheessa otin pois, koska se imppasi pannasta huolimatta.  Stressi voi näkyä myös lajityypillisten käytösten voimakkuudessa, esimerkiksi hevosella pakoreaktion voimakkuuden kasvulla ja laajentumisella eri tilanteisiin tai vaikkapa koiralla siinä että se saalistaa kaikkea mahdollista liikkuvaa.

Stereotyyppiset käytökset, jotka kertovat jo vakavasta stressitilanteesta, eivät välttämättä katoa kokonaan vaikka itse stressin alkuperäinen aiheuttaja on jo poistunut. Nykytiedon mukaan stereotypioita ei pitäisi myöskään estää. Tulee kuitenkin pyrkiä mahdollisuuksien mukaan lievittämään oireita mm. olosuhteita muuttamalla esimerkiksi lisäämällä ulkoilua. Make-vuoniskin imppaili elämänsä loppuun asti vaikka sen elinolot muuttuivat hevosen näkökulmasta ihan mukaviksi, ruokaa ja kavereita, liikuntaa ja ulkona oloa. 





lauantai 8. joulukuuta 2018

Kettutyttöilyä

Tästä kuvasta se alkoi. Vuoden 1994 Koiramme-lehden kolmas  numero ja Animalian mainos siinä. Tämä kuva pysäytti ja palasin siihen aina uudestaan. Nuo silmät! Tuli tunne että minunkin pitää tehdä edes jotain. Eläinsuojelu-"urani", jos niin voi sanoa, alkoi.
Kuten alla olevassa kuvassa lukee - Kauhistelu ei auta - vain teot auttavat.
Animalian mainos Koiramme-lehti 3/1994



Liityin Animalian jäseneksi. Mitään käytännön toimintaa ei tietenkään asuinpaikkani perukoilla ollut joten tukeni oli jäsenmaksujen ja keräysten kautta lähinnä rahallista.
 
Vuonna 2003 järjestettiin Rovaniemellä Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton eläinsuojeluvalvojakurssi. Kävin sen, liityin Rovaniemen Seudun Eläinsuojeluyhdistykseen  ja minut hyväksyttiin vapaaehtoiseksi SEYn eläinsuojeluvalvojaksi (nykyisin nimitys on eläinsuojeluneuvoja ). Minusta tuli "kettutyttö" kuten eräs asiasta kuullut henkilö sanoi :D
 
Monenlaista, välillä kummallistakin, tapausta tuli vuosien aikana eteen. Arvaatko, mikä oli yleisin kysymys, joka minulle esitettiin, kun meni tekemään eläinsuojelukäyntiä? No sehän oli että "Kuka ilmoitti?". Kysymys tuntui olevan se tärkein asia useimmille, itse eläinten olot ei niinkään. Auton opin kääntämään valmiiksi menosuuntaan, jos jotain tapahtuu...ei onneksi tapahtunut.  Nykyisin eläinlääkäritkin saavat tappouhkauksia tehdessään tarkastuksia ja ihmiset käyvät kimppuun vaikka poliisi olisi paikalla.  
 
Vapaaehtoinen valvoja/neuvoja on kuitenkin vapaaehtoinen, eikä voi vaikka haluaisikin ja heti pitäisi, vaikkapa ottaa eläintä huostaan. Tunnustan, että olen esimerkiksi yrittänyt ostaa koiraa pois alkoholistilta kossupullolla - se ei valitettavasti onnistunut...
 
Ihmisten asenne tuli hyvin esille valvojatyötä tehdessä. Kun kirjoitin lehteen jutun koirista ja mitä ulkona pitäminen lain mukaan vaatii, lehden toimittaja vesitti jutun liittämällä siihen oman kuvituskuvansa ja tekstinsä... Tai kun olin vuoden aikana loukuttanut kymmenkunta kissaa, kunnanhallituksen esityslistalle tuli  kunnan ylimmän johdon esitys siitä, että löytökissoista maksettaisiin vain kolmelta päivältä löytöeläinkodille lain vaatiman 15 päivän sijaan. No, se kyllä poistui sieltä vähin äänin kun joku kertoi heille  mitä laki sanoo.
 
Tapasin myös fiksusti toimivia ihmisiä. Mm. eräs mies kertoi, ettei hän todellakaan pidä kissoista, mutta ilmoitti kuitenkin kissapentueesta teollisuusalueella, yksi oli jo tapettu muiden ihmisten toimesta. Hän päätti ilmoittaa siitä minulle, jotta pennut saadaan emonsa kanssa loukutettua tappamisen sijaan. Kissat ja koirat olivat ne jotka työllisti eniten. Myös hevostapauksia tuli eteen.
 
Valvojahommat jätin tauolle alkaessani opiskelemaan, jostain oli vain pakko vähentää. Ja se tauko sitten venyi niin pitkäksi että olisi pitänyt käydä kurssit uudestaan. Eläinsuojelutyötä olen valvojahommat jätettyäni tehnyt kuitenkin eri tavoin ja teen edelleenkin. Tällä hetkellä toimin Rovaniemen Seudun Eläinsuojeluyhdistys ry: puheenjohtajana.
 
Eläinsuojelutyö ei ole niin trendikästä tänä päivänä kuin usea muu vapaaehtoistyö. Siitä huolimatta se on se mun juttu. Kuulun jäsenenä useampaan eläinsuojelussa toimivaan yhdistykseen ja teen myös käytännön työtä. Eläinsuojelutyössä tarvitaan monenlaisia auttajia ja tekijöitä.    Lakeihin vaikuttajia , loukuttajia, varojen hankkijoita, sijoituskoteja, uuden kodin etsijöitä, valistustyön tekijöitä jne.   Viranomaisten lisäksi tarvitaan ehdottomasti myös vapaaehtoisia jotka tekevät tällä hetkellä todella suuren osuuden käytännön eläinsuojelutyöstä niin Suomessa kuin muuallakin.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 26. marraskuuta 2018

Kipuilmeitä


Olen aikaisemminkin kirjoittanut kivusta (löytyy blogista https://huomistuulet.blogspot.com/search/label/kipuilme ) .

Kipu on asia, jonka jokainen eläintenomistaja kohtaa joskus. Kivun syyn voi joskus  nähdä tai löytää hyvinkin helposti, joskus se menee tutkimustenkin jälkeen täysin pieleen tai syytä ei löydy ollenkaan.  Joskus eläimen omistajana voi olla vaikeaa olla uskottava ja yrittää kertoa eläimen käytöksen muutoksesta ja kivusta, jos esimerkiksi eläinlääkärin vastaanotolla sitä ei näy. Mutta - onneksi meillä on nykyisin mahdollisuus myös kuvata! Ja sehän kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa.
Maken kivun syy aikoinaan oli helppo tunnistaa, liikasyönti ja siitä johtuva ähky ( päänravistelut johtuvat ötököistä).
 
Alla sitten Nakin kipuilmettä, ei ihan paras pätkä kun tajusin vasta hetken päästä kuvata.   Ensimmäisenä huomioni kiinnitti Nakin kiukkuisuus taluttaessa.
 



lauantai 13. lokakuuta 2018

Ratsuhevosen selän toiminta sekä ratsastajan ja varusteiden vaikutus

Kävin kuuntelemassa Heli Hyytiäisen luentoa ja demoa jossa aiheena oli ratsuhevosen selän toiminta ja ratsastajan ja varusteiden vaikutus hevoseen.  Hyytiäinen on eläinfysioterapian tohtori, joka tekee tutkimustyötä sekä ottaa potilaita vastaan mm. Yliopistollisessa eläinsairaalassa.

Alkuun oli luento jossa puhuttiin mm. biomekaniikasta, ratsastuksesta, varusteista.  Luennon jälkeen katselimme maneesissa demohevosia sekä ratsastettuna että maasta. Tässäpä joitain tärppejä päivän annista.

-hevosen massan keskipiste on rintakehällä, satulan kohdalla, hieman vaihtelee.  Kun hevonen liikkuu, se pyrkii koko ajan pitämään massan keskipisteen keskellä (joskus olen kuullut määritelmän että ratsastus on ikuista pyrkimistä tasapainoon hevosen kanssa).  Ja sen helpompaa se on , kun ratsastaja pystyy mukautumaan hevosen liikkeisiin. Ja jotta ratsastaja näin pystyisi tekemään myös ratsastajan tulee pitää huoli monipuolisesti kunnostaan ja liikkuvuudestaan ( potee huonoa omaatuntoa...). Eli mikä on tavoitteesi ja tasosi? Onko tavoitteesi rento kävely hevosesi kanssa vai kansainvälisen tason estekisat?


-hevosen ylipaino on pahimpia asioita mitä voi hevosen selälle tehdä (taas potee huonoa omaatuntoa..). Joskus puhutaan massasta, että hevonen kehittää massaa. Mitä massa oikeasti usein tarkoittaa - läskiä! Lihasmassa on eri asia. Jossain vaiheessa iän myötä hevosen selkä alkaa painua. Vaihtelu liikunnassa on hyväksi. Parhaimpia liikunnan muotoja on umpimetsässä kävely , jossa hevonen joutuu käyttämään monipuolisesti itseään. Entä ratsastajan paino suhteessa hevoseen, sekin on huomioitava.  Issikoilla näkyy toisinaan  liian suuria ratsastajia.

 
Alla kuvia vuosien takaa. Huomaatko mikä on minun (yksi)ongelma näissä kuvissa? En nyt tarkoita että silmät tuijottaa hevosen niskaa tai kädet ...mutta jalustimet. Muistan,  että länkkärin jalustimet olivat niin pitkät,  että pystyin juuri ja juuri niitä pitämään jalassa ja ravissa sen huomasi erityisesti, kun joutui singuttamaan jalkoja kohti jalustinta. Taisimme tässä kokeilla hevoselle uutta satulaa.

Onko minun ja hevosen massan keskipisteet tasapainossa...?

Tässä tutkailen että joo on ne liian pitkät, mutta ei voi enempää lyhentää.



 
-kuvista tullaankin siihen että satulan tulee olla  sopiva hevoselle ja ratsastajalle. Jos jostakin tingitään, niin ratsastajan mukavuudesta. Selässä,  jossa selkäranka tuntuu voimakkaasti, ei tule ratsastaa ilman vaan käyttää satulaa. Se on turvallisempaa ja miellyttävämpää kummallekin osapuolelle.

-ravia ratsastaessa helpointa hevoselle on kun ratsastaja seisoo kevyessä istunnassa, sitten tulee varsinainen kevennetty ravi  ja raskainta on harjoitusravi.

-serratuslihas jää satulan alle. Jos satula puristaa, se estää lihaksen toimintaa ja näin myös eturaajan liikettä ja voi aiheuttaa kipua. Toinen lihas (josta minä en tiennytkään, että sellainen on erikseen) on cutaneous trunci, ohut lihas ihossa. Sillä hevonen värisyttää nahkaa. Se jää satulavyön alle ja sen pitäisi päästä liikkumaan myös. Hyvä (ja edullinen ) pehmuste satulavyöhön on ravimaailmasta tuttu silapehmuste (jee minulla on ollut sellainen jo pitkään käytössä! Vähän noloa, ratsulla silapehmuste,  mutta toimiva) Ns. anatomiset varusteet pitäisi olla juuri kyseiselle hevoselle sopiva.

-SI-nivelen vaikutuksista ja vaivoista puhutaan paljon. SI-nivelessä on pientä liikettä, sen koko vaihtelee ja siihen voi tulla myös nivelrikkoa. Mutta : sitä ei voi käsin hevoselta tunnustella, joten jos joku väittää laittavansa sen "paikoilleen", mitä hän oikeastaan tietää ja tekee?

-jännevammat MUISTA! Ei liian aikaisin juoksua, vaikka hevonen ei olisi ontunut kävellessä aikoihin = lue: kuukausiin. Kävellessä ja juostessa puhutaan eri liike-energian käyttämisestä  "heilurista" ja "joustosta".  Vaurioitunut jänne ei kestä juostessa niihin kohdistuvaa valtavaa energiaa  vaan voi yhdestä hypystä räpsähtää rikki. Jänteet tarvitsevat aikaa ja aikaa parantuakseen, yksi pikkuriikkinen "annan sen vähän  juosta" voi pilata kuukausien työn (mutta miten pitää se kävely/koppikuurilla oleva hevonen rauhallisena … liikkuminenhan patoutuu ja pyrkii purkautumaan jollain tavalla). Jänteiden suojaaminen ja lämmittäminen voi olla myös liiallista, kudokset vaurioituvat helpommin liian lämpiminä. Eli mieti mitä ja miksi laitan erilaisia suojia ja pinteleitä, onko ne tarpeen?


-jos teet hevoselle venytyksiä, mieti miksi teet? Venytätkö, vahvistatko, mobilisoitko? Perinteinen tapa tehdä porkkanavenytystä on se, että hevonen kääntää päätä ja kaulaansa kohti takaosaa ja kylkeä. Mutta - siinäpä venyykin pelkkä kaula. Venytä enemmän sivulle ulos kyljestä, silloin venyy toisen puoleinen kylki myös. Venytyksistä voi olla myös haittaa. Eli tiedä mitä teet.

-tänä päivänä ovat in erilaiset laserit. Heli on nähnyt eläimiä, joille oli aiheutettu vakavat palovammat taitamattomalla laserin käytöllä. Joten jos hevostasi laseroidaan - mikä on laserointiin indikaatiot ja kontraindikaatiot? Kysy, onko käyttäjä ammattilainen, saanut koulutuksen. Jos sinulle sanotaan, että se parantaa kaiken - hmm. mieti vielä.


-ja ne loimet...hevosia loimitetaan liikaa. Pitäisi miettiä onko tarve todellinen. Me ihmiset tunnustellaan omia tuntemuksia,  mutta ei muisteta että hevosen karvapeite on luotu suojaamaan. Pahinta on tuuli ja kosteus yhdistettynä, kuiva pakkanen ei. Lihasten lämmitys ennen liikuntaa tulee  tapahtua liikkeellä, loimen vaikutus on aika mitätön. Liian painavat loimet voi ihan tutkitusti aiheuttaa sään eteen kuopan, joka johtuu lihasten surkastumisesta ja kudoksen taipumuksesta "kasvaa" loimen ympärille.

Erinomainen tietopaketti oli päivä kokonaisuudessaan ja suosittelen ehdottomasti jos vain jossain pääset häntä kuuntelemaan tai vaikka oman hevosesi kanssa demoon.

perjantai 5. lokakuuta 2018

Paikoillaan seisomista

Hevosta voi opettaa paikoillaan pysymiseen eri tavoin, me Nakin kanssa treenasimme koirankouluttajalle tutun positiivisen vahvistamisen elikkäs ruokapalkinnon avulla (pos vahvistaminen voi olla paljon muutakin, ruokapalkinto on se yleisin). Tavoitteenahan on harjoitellessa aina rauhallinen tunnetila jotta se yhdistyy myös itse opeteltavaan asiaan. Ja se kyllä tässä toteutui, vaikka läheisellä tiellä muutaman sadan metrin päässä kaivettiin kaivinkoneella risteystä ja muuten kolisteltiin, se ei ole jokapäiväistä kuitenkaan. Kaveri myös hirnahteli tallista.


Tästä jatkamme palkinnon harventamisella eli keston lisäämisellä sekä paikan vaihtamisella.  Milloin sitten voi luopua palkitsemisesta? Kun tavoitekäytökseen on päästy. Silloinkin kannattaa palkita satunnaisesti jotta käytös pysyy yllä. Se on vähän niin kuin rahapelivoitto, kun aina silloin tällöin tulee palkinto ja joskus jopa vähän isompi, jaksaa pelata :D 

 
(vaihdettu lyhyempi video tähän, kun alkuperäinen ei pyörinyt kunnolla)
 
 

maanantai 17. syyskuuta 2018

Tästä se lähtee

Ensimmäiset päivät Hevosten koulutus - opintojen parissa oli ja oikein hyvä fiilis jäi.
Ryhmässämme on niin hevosalan ammattilaisia kuin  harrastajiakin. Minulle vahvistui ajatus että tämä on just sitä mitä olen kaivannut. Porukassa pohdintaa, koulutusta, oppimista.

Eläintenkouluttajathan yleensä toimivat yhden tai korkeintaan muutaman eläinlajin parissa koska uusi laji vaatii aina sen perehtymisen - mikä on lajityypillistä käyttäytymistä, mikä toimii vahvisteena,  millainen on sen elekieli.. jne. Jotkut erikoistuvat vielä johonkin lajiin tai tehtävään, on se sitten hajuihin liittyvää, paimennusta, virkakoiria, jokin kilpalaji, ongelmien ratkaisua tms. Ja kun jokainen eläin (ja ihminen!) on vielä yksilö,  jolla on oma historiansa ja taustansa, niin siinä sitä oppimista ja opiskeltavaa riittää.

Tällä kertaa käytännössä tarkkailimme hevosia ja pääsimme jo vähän koulutuksen makuun. Jäin pohtimaan mitä luopuminen on hevosen kohdalla. Luopumisen opettamista suositellaan ennen kuin hevosta aletaan kouluttamaan käyttäen ruokapalkintoja. Mutta mitä se on?

Koirien koulutuksen  kohdalla luopumisella useimmiten tarkoitetaan sitä, että koira oppii luopumaan kädessä olevasta makupalasta. Usein se jääkin siihen mutta luopumista voi oikeasti "jalostaa" eteenpäin ja hyödyntää.

Jätä-sana voidaan opettaa vaikkapa luopumisen kautta. Luopumisella tarkoitetaan että kun koira luopuu jostain, se saa jotain kannattavaa tilalle. Esimerkiksi jos koira  ryntää ovesta, ovi menee kiinni, mutta jos istuu ja odottaa lupaa, pääsee menemään. Tai jos luopuu lelusta saa jonkin vielä paremman tilalle yms. Eli voidaan tarkoittaa monenlaista asiaa. Jopa peruuttamista voidaan opettaa luopumisen kautta - luopumisen kautta saadaan aikaan liike taaksepäin johon peruutusvihje sitten yhdistetään.
 
Luopuminen opetetaan koiralle positiivisesti eli kun luovut jostain saat jotain parempaa. Silloin siitä tulee koiralle miellyttävä asia ja näin pyritään saamaan siitä koiralle vielä vahvempi. Järjestelmällisesi kouluttamalla jätä sanasta saadaan koiralle selkeämpi. Ei-sana opetetaan usein kieltämällä, rankaisemalla kun jotain jo koira tekee tai on tehnyt. Rankaisu voi yhdistyä aivan eri asiaan kuin mitä tarkoitettiin.
 
Videolla yksi koiran luopumisharjoitteluun liittyvä vaihe. Vihjettä ei ole vielä lisätty, avokämmenellä houkutellaan. Nopea palkkaaminen ettei opi ketjua että ensin kosketetaan ja sitten luovutaan.
 
 
Ja tässä jo ihan "käytännössä" eli kohti lopputavoitetta eli jätä-sanan hyödyntämistä käytännössä. Koira luopuu riistasta - hirvi lähti lähistöltä liikkeelle. Palkka ei tule tylsästi kädestä vaan siihen liittyy liike, sillä liikkuvan peräänhän tämäkin koira tässä olisi mielellään lähtenyt.
 
 
 
Mutta mutta … miten se menee hevosella?
 
Kun ruokapalkintoja käytetään hevosella, suositetaan opettamaan hevoselle luopuminen. Hevosella sillä usein tarkoitetaan sitä, että se kääntää päätä poispäin ihmisestä ja se palkitaan siitä eli ei hamua kädestä makupaloja. Tämä on myös se minkä alun perin olen omalle hevoselleni opettanut. Eli älä ole kädessä kiinni vaan käännä päätä pois. En ole erityisesti palkinnut siitä että katsoo poispäin vaan että ei vaan hamuile kättä eli vaikka heinää joka on sylissä. Missään ärsykekontrollissa tämä(kään) ei ole ja aika ajoin hepo yrittää että josko saisi ihan tuosta vaan napattua vaikka kun vie heiniä tarhaan. Eli aina joskus otamme treenin luopumisesta ihan erikseen.
 
Valitettavan vähän on näitä omia videoita tullut kuvattua , tässä yksi niistä harvoista. Sekä ne onnistumis- että epäonnistumisvideot olisi opettavaisia kun pystyy katsomaan jälkeenpäin mitä tuli tehtyä (paitsi että itsensä katsominen on kamalaa :D )  Alla videolla harjoittelimme,  että karsinassa voi olla vaikka ovi on auki.  Eli alussa näkyy kuinka Nakki tarjoaa tuota "pää linkkuun" luopumista eli kääntää  päätä sivulle enemmän, josko siitä tulisi palkkio tällä kertaa.
 
 
 
 
Jonkun mielestä on kätevää ja turvallista jos luopuminen nimenomaan opetetaan niin, että hevonen kääntää pään reilusti pois päin ihmisestä. Koska eläin usein tarjoaa ensimmäiseksi oppimaansa asiaa kun se turhautuu tai ei tiedä mitä tehdä. Pään poispäin kääntäminen on ihmiselle turvallinen vaihtoehto.
 
Luopumisessa palkkion voi antaa, ja joskus se on myös parempi antaa, jostain astiasta esimerkiksi ruokakupista tai kauhasta, kuin suoraan kädestä. Myös maasta voi antaa, siinä tulee huomioida hevosen näköaisti.
 


Jollekin taas hevosen luopuminen voi olla sitä että se ei tee yhtään mitään ja tavallaan unohtaa koko asian mitä tavoitteli, haetaan tunnetilaa (toisin siis kuin ylhäällä jossa hevonen aktiivisesti "luopuu" jotta saa sen hetken päästä mitä haluaa eli syötävää, fokus on siinä tehtävässä ja ruokapalkinnossa). Se voisi olla myös että koulutettaessa hevonen jää rauhassa odottamaan, että makupala/ruoka toimitetaan suuhun asti eikä tule ihmisen luo tai muuten tavoittele. Vaikkapa paikoillaanpysymistreeneissä?
 
Hmm - luopuminen on oikeastaan monenlaista, kuten koirillakin. Riippuu mitä tavoittelee? Mutta mistä tässä videolla  hevonen oikeastaan luopui? Siitä ettei mene ulos karsinasta (joka voi olla hyvinkin houkutteleva, varsinkin jos käytävällä on vaikkapa heinää) vai ihmisen makupaloista ? Ja videoilla ilmeet ja eleet, mistä ne kertoo?

torstai 9. elokuuta 2018

Oppimaan tie vie - hevosista

Olisi ajatus viritellä blogia uuteen eloon. Nimittäin piakkoin alkaa opiskelu - hevosten kouluttamisen osatutkinto. Jospa taas jäsentäisin ajatuksia ja kokemuksia myös tämän blogin kautta. Eläintenkouluttajan opinnoissa blogi oli yksi tehtävämme, se toimi myös portfoliona.

Hevosalan tutkintoihin on tullut uutena Hevosten kouluttaminen -osatutkinto. Ja nythän näitä osatutkintoja voi poimia omaan tutkintoonsa kiinnostuksen mukaan. Täältä linkistä löytyy vaatimukset mitä pitäisi  hallita. Uskon että opinnoilla on minulle  paljon annettavaa ja odotankin niitä innolla :) Eläintenkouluttajan tutkinnon suoritin lajeina koira ja kissa. Eli kiireinen mutta varmasti antoisa ajanjakso edessä!

Olen aiemminkin tässä blogissa hevosista kirjoitellut ja ne tekstit löytyvät tunnisteella hevonen. Paljon on ehtinyt tapahtua siitä kun aikoinaan kirjoitin tekstin jolla tämä blogi alkaa. Paljon erilaisia kokemuksia, erilaisia eläimiä ja ihmisiä... ihan huikeata!

Oma hevoseni vaihtoi tallia keväällä, tässä tunnelmia siitä.

Uudessa karsinassa

Kävelyllä

Hampaitakin on hoidettu

Ja kävelyllä

Heinäkuun helteillä välillä huilimassa viileässä tallissa

Kunnon kosketuskeppi hommattiin!

 


torstai 5. huhtikuuta 2018

Ne resistentit bakteerit

Viime aikoina on keskustelu resistenteistä bakteereista ja muista eläinten mukana ulkomailta tulleista taudeista käynyt kuumana erilaisilla mielipidepalstoilla. Mielipiteet vaihtelevat laidasta laitaan saako koiria ulkomailta tuoda vai eikö, osa luulee että vain koirien mukana niitä pöpöjä tulee ja osa tietää enemmän.

Ulkomailta tulee todellakin resistenttejä bakteereita ja tauteja tuontikoirien ja rescueiden mukana. Myös ihan ulkomailla reissaavat koirat (eläimet) voivat niitä tuoda tullessaan.  On tärkeää kaikkien toimijoiden huomioida se - oli sitten eläimen tuoja ja vastaanottaja. Ota selvää riskeistä! Ulkomailta saa rokotustodistuksen vaikkei eläin olisi rokotetta nähnytkään. Jos haluaa varmistua rokotuksista niin kannattaa rokottaa tuotu eläin uudestaan kotimaassa. Ja ylipäätään pitää omien lemmikkien rokotukset ajan tasalla.

Viime marraskuussa Evira uutisoi,  että Suomessa on todettu ensi kertaa siirtyvää kolistiiniresistenssiä eläimistä eristetyistä bakteereista. Näytteet oli otettu venäläisistä löytökoirista, jotka olivat tulossa Suomeen. Siirtyvää mcr-1-geeniä kantavaa bakteeria ei ole aiemmin todettu eläimillä Suomessa. Nyt sitä  löytyi toisen kerran helmikuussa.   Linkissä siitä lisää. https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/venajalta-suomeen-tuoduissa-loytokoirissa-taas-kolistiinille-vastustuskykyisia-bakteereita  . Suomessa niitä ei ole siis aiemmin tavattu, joulukuussa 2015 mainitaan THL:n sivuilla että "Tämä resistenssigeeni havaittiin ensimmäisen kerran  Kiinassa, ja nyt sitä on löydetty myös Euroopasta mm. Tanskasta. 
Suomessa kolistiiniresistenssin arvioidaan olevan hyvin harvinaista. Gramnegatiivisten bakteereiden kolistiiniresistenssiä ei kuitenkaan tutkita rutiinisti kaikista bakteerikannoista. "  Oletettavasti,  jos ei ole tutkittu, on mahdollista, että bakteeria on jo maassa ollut aiemmin joko ihmisissä tai eläimissä , sitä ei vain ole tiedetty.


Nyt on todettu penikkatautia Venäjältä tuodussa koirassa ja useita on altistunut. Kaikkien tulisi nyt olla tarkkana jotta leviäminen saataisiin topattua. Jossain kritisoitiin tiedotusta ennen asian varmistusta. Silloin kun puhutaan helposti leviävistä taudeista, on  tärkeää tiedottaa jo mahdollisista epäilyistä. Näin voidaan tarttua asiaan jo kiinni heti alkuvaiheessa. Penikkatautia on Suomessa todettu viimeksi vuonna 2013 turkistarhalla. Varhainen tiedottaminen koskee myös esimerkiksi helposti leviävää  hevosten pääntautia.

Mielenkiintoinen kannanotto on tässä jutussa esiintyvällä Eviran asiantuntijalla. Hän heittää ilmaan ajatuksen taloudellisista asioista:
" Terveydellisen lisäksi asiassa on asiantuntijan mukaan myös taloudellinen näkökulma.
- Voi miettiä, onko yhteiskunnan asia kustantaa kalliit hoidot, jos rabies-epäilyn alla oleva koira puree ihmistä, Schulman sanoo." http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201803232200833089_u0.shtml

Rabies eli  raivotauti on viruksen aiheuttama  nisäkkäisiin tarttuva keskushermosto-sairaus. Tauti leviää yleisemmin sairastuneen eläimen puremasta ja on tappava siinä vaiheessa kun oireita ilmenee. Tartunnan pääasiallisia levittäjiä ovat mm.  kettu, supikoira, susi ja mäyrä sekä kotieläimistä koira ja kissa. Lepakkorabies voi tarttua ihmisiin.   Raivotautia voidaan ennaltaehkäistä rokottamalla.  Altistuksen jälkeen välittömästi aloitettu hoito estää taudin puhkeamisen. Maassamme on viimeisimmät raivotautitapaukset todettu 2003  Virosta tuodulla hevosella ja 2007 Intiasta tuodulla koiranpennulla . Ihmisellä viimeisin rabiestapaus on 2007.  Suomessa matkalla  ollut filippiiniläinen mies menehtyi rabiekseen todennäköisesti kotimaassaan saadun tartunnan seurauksena. Kappaleen lähteenä  Evira

"Rabiesvirusta kantavan eläimen puremat tartuttavat taudin ihmiseen. Myös eläimen syljen joutuminen rikkinäiselle iholle tai limakalvoille voi tuoda tartunnan. Tassun raapaisut tai muut eläimen aiheuttamat vammat, joissa sylkeä ei joudu kudoksiin, ovat vaarattomia. Tauti ei tartu ihmisestä toiseen, ei edes pureman kautta. Koira ja kissa erittävät virusta sylkeensä jo useita päiviä (3–8 päivää) ennen sairastumistaan, ja eläin kuolee 4–10 vuorokaudessa oireiden alusta.
Maailmassa arvellaan vuosittain 10 miljoonan ihmisen saavan ehkäisyä pureman jälkeen. 2000-luvulla 14–84 suomalaista on saanut vuosittain pureman jälkeisen ehkäisyhoidon, enimmäkseen vain rokotussarjan (ks. alempana). Vuonna 2016 sen sai 84 henkilöä. Puremista 60 oli tapahtunut ulkomailla; yleisimmät maat olivat Indonesia (16 henkilöä) ja Thaimaa (15 henkilöä). Purematapaturmista, jotka johtivat ehkäisevän rokotuksen antamiseen, 30 oli koiran ja 21 apinan puremia ja loput kissan, lepakon ja rotan puremia. Suomessa vuonna 2015 saaduista puremista neljä teki koira ja yhden kukin seuraavista: kissa, kettu, karhu ja näätä. Ulkomailtakaan saatua rabiestautia ei Suomessa ole todettu vuosikausiin. Viimeisimmät sairastuneet ovat lepakkotutkija vuonna 1985 ja filippiiniläinen kotimaassaan tartunnan saanut vuonna 2007. " Lähde Terveyskirjasto

Niin, jos koiran (tai muun eläimen tuojan) tulisi maksaa mahdolliset kalliit hoidot esimerkiksi rabiesepäilyn takia, niin miten sitten määritellään ja pitäisikö määritellä  kuka kustantaa ylipäätään itse aiheutetut/toisille aiheutetut taudit ja tapaturmat? Esimerkiksi alkoholi, oli sitten kotimaasta tai ulkomailta tuotu viina, aiheuttaa valtavat kustannukset terveydenhuoltoon.  Jo  päivä tehohoidossa maksaa enemmän kuin rabiesrokotukset estona altistuksen tapahduttua.   Entä jos ajat ylinopeutta ja  tapahtuu onnettomuus, pitääkö yhteiskunnan kustantaa kulut vai tulisiko aiheuttajan  itse maksaa ne todelliset kulut mitä tulee? Tai olet ulkomailla ja sorrut siellä juomaan tai vaikkapa saat  HIVin, onko yhteiskunnan se kustannettava jos ehdit sitä jopa eteenpäin tartuttaa ( Lääkityksen hinnaksi on arvioitu noin 15 000e/vuosi ja se on elinikäinen. Vertaa rabieksen ehkäisysarja pureman saaneelle n. 2500 e)? Pitäisikö se periä sinulta,  joka tartutitkin?  Entä jos matkustat ulkomaille, onko yhteiskunnan kustannettava ja autettava sinut sieltä ehkä pois jos jotain tapahtuu?

Ei todellakaan ole helppoa alkaa määrittelemään mikä jätettäisiin "syyllisen" maksettavaksi ja mihin yhteiskunta osallistuisi. Ehkä siihen mennään tulevaisuudessa, säästäisihän se yhteiskunnan rahaa. Toki jäisi sitten moni kustannus maksamatta ja hoito saamatta.



Ihmisten mukana tulee  käytännössä eniten niitä resistenttejä bakteereita. Tässä jo hieman vanhassa jutussa kerrotaan  tilastoineen aiheesta https://yle.fi/uutiset/3-9354559

Kuva jutusta :
 
 
 
 
Minä työskentelen päätyökseni sairaalassa. Ja todennäköisesti olen kantanut, kannan juuri nyt tai tulen kantamaan jotain resistenttiä bakteeria ihan vain siksi että olen sairaalassa töissä. En voi välttyä kohtaamasta ihmisiä, joilta sen voi saada. Vaikka kantaisinkin , niin se ei ole nykyohjeiden mukaan myöskään este siihen , ettenkö voisi ihmishoitajan työtä tehdä. Monissa erilaisissa hoito- ja palveluyksiköissä asukkaat kantavat mm. ESBL ja MRSA-bakteereita ja he asuvat ja toimivat ihan normaalisti, ei heitä eristetä. Sairaalassa tunnetut kantajat voidaan eristää, mutta mikään ei estä heitä siitä huolimatta liikkumasta jos he niin päättävät. Jonkun arvion mukaan joka kymmenes suomalainen kantaa ns. superbakteeria, joka voi aiheuttaa vakavia tulehduksia. Ja ei tarvitse olla ja asua missään laitoksessa, tavallinen vastaantulija tai naapuri voi olla se kantaja.
 
Tämän vuoden 2014 uutisen mukaan Tanskassa sairaaloissa jo eristetään sikojen hoitajat  "Tanskassa sioille syötetään niin paljon antibiootteja, että vastustuskykyisten bakteerien määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti, Ruotsin televisio SVT kertoo. Tutkimuksen mukaan 88 prosenttia Tanskan teurastamoihin tuotavista sioista kantoi MRSA-bakteeria. Vuotta aiemmin luku oli 44 prosenttia . " https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/ruotsin-televisio-sairaalabakteeri-levi%C3%A4%C3%A4-tanskassa-sioista-hoitajiin-1.59866  Tekstissä sanotaan myös että . "Monessa sairaalassa bakteerin kantaja eristetään muista potilaista ja hoitohenkilökunta käyttää suojavaatteita. " Ilmeisesti ei siis kaikissa sairaaloissa kuitenkaan eristetä.
 
Linkissä sairaalabakteerien yleistymisestä ihmisillä Suomessa vuodelta 2013  https://yle.fi/uutiset/3-6723159
 
 
 
" -MRSA-tartuntoja oli huomattavasti enemmän kuin edellisvuonna, myös veriviljelyjen määrä lisääntyi.
 -MRSA-löydösten osuus kasvoi 20–24-vuotiaiden ikäryhmässä, myös lasten MRSA-tapausten määrä lisääntyi.
-VRE-tapausten määrä lisääntyi edellisvuodesta mutta veriviljelylöydöksiä ei todettu lainkaan.
-E. colin ESBL-löydöksiä oli enemmän kuin edellisenä vuonna.
-CPE-tapausten määrä on Suomessa edelleen melko pieni, mutta se on lisääntynyt koko seuranta-ajan vuodesta 2009. Suomessa on todettu viime vuosina kolme KPC-3-positiivisen K. pneumoniaen (ST512) aiheuttamaa hoitolaitosryvästä
-Yli puolet CPE-tartunnoista oli todennäköisesti saatu ulkomailta.  "
 
 
Eviran ja THL:n sivuilta löytyy hyvin tietoa niin ihmisten kuin eläintenkin tartuntataudeista ja zoonooseista, kannattaa lukea :) Tieto lisää tuskaa, mutta mikään ei muutu jos ei haluta tietää ja muutosta saada aikaiseksi.
 
Yllättävää on myös minusta myös se, että edelleen on ihmisiä, jotka matkoillaan ulkomailla hankkivat sieltä "kunnon antibiootit", koska suomalaiset tyhmät lääkärit eivät niitä määrää...ethän sinä kuulu tuohon joukkoon?
 
 
Lähteitä :
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
PS: Hyvistä aiheeseen liittyvistä tutkimuksista ja linkeistä saa antaa vinkkejä! Ja muistathan lukiessasi yllä olevia linkkejä  ja muita aina lähdekritiikin :)
 
 

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Anna tilaa keltaiselle!

Anna tilaa keltaiselle! - kampanjan idea on alun perin lähtöisin Kanadasta, koirankouluttaja Tara Palardylta vuodelta 2012. Ajatuksena on,  että keltainen merkkinauha taluttimessa ilmaisee vastaantulijoille koiran tarvitsevan tilaa eikä sitä saa lähestyä ilman lupaa. Suomeen kampanja rantautui 2014. Kaikki eivät vielä ole varmasti kuullutkaan asiasta ja varsinkin tänne maamme pohjoiseen osaan ajatus on levinnyt hitaasti.

Kampanjalla on myös sivut facessa . Tämä teksti on jaettu sieltä luvalla :


"Anna keltaiselle tilaa !

Jos näet koiran, jolla on keltainen rusetti/nauha hihnassa/pannassa/valjaissa, anna koirakolle tilaa. Keltaisella värillä he osoittavat, ettei koira vois syystä tai toisesta olla lähellä toisia koiria.

Mikä on liian lähellä, sen tietävät vain koira ja sen omistaja
Keltainen nauha - kampanja ei ole uusi tiedote, se on vain huonosti tunnettu ja siksi pyrkimys on saattaa tämä koiranomistajien sekä muiden ihmisten tietoon. (Huom! Keltainen heijastin ei ole sama asia)
Hevoskilpailuissa on jo vuosia käytetty punaista rusettia hevosen hännässä, merkkinä muille ratsastajille, että hevonen saattaa potkia liian lähelle tultaessa. Tätä ajattelumallia sovelletaan koirien kanssa ulkoiluun, jolloin voitaisiin välttyä ikäviltä tilanteilta.

Osoitathan siis kunnioitusta heidän esittämälleen toiveelle ja pidät etäisyyttä koiraan tai annat sille aikaa siirtyä pois tieltäsi. Keltainen nauha ei tarkoita automaattisesti vihaista koiraa.

Miksi jotkut koirat tarvitsevat enemmän tilaa kuin toiset?
- koira voi olla toipilas esim. leikkauksen jälkeen/ on lääkekuurilla
- koiralla voi olla kennelyskä (koirien flunssa) joka tarttuu helposti
- koira voi olla pelokas/arka/pentu ja liian innokkaat tervehtijät pelottavat
- koiralla voi olla huonoja kokemuksia toisista koirista, eikä se siten halua kohdata muita koiria vaikka olisivatkin ystävällisiä
- koiraa saatetaan kouluttaa hihnakäytökseen, tervehtimiseen, ohituksiin yms.  Ethän keskeytä toisen koulutustilannetta.
- koira saattaa syystä tai toisesta olla aggressiivinen, remmiräyhääjä, juoksuinen narttu, vanha koira joka ei jaksa innokkaita koiria

Syitä on siis monia. Monet koiranomistajat tietävät kuinka vaikeaa on sanoa vastaantulevalle koirakolle, että tarvitsee tilaa, oma koira ei välttämättä pidä vieraista koirista, saattaa käyttäytyä arvaamattomasti tai sillä on koulutus kesken. Keltainen nauha kertoo kohteliaasti vastaantuleville että heidän lähelleen ei pidä tulla juuri nyt.

Vanhempien vastuulla on opettaa lapsille koiran oikeaoppinen ulkoiluttaminen ja tilanteet joita ohituksissa tulee vastaan. On erittäin tärkeää realistisesti huomioida, pystyykö lapsi hallitsemaan koiran rynniessä...? Onko koiran fyysinen voima tasavertainen lapsen kokoon nähden? Flexitalutin ei ole lapselle sopivin talutin, monella aikuisellakaan sen käyttö ei ole hallinnassa.

Opetathan lapsillesi turvallista koirien ulkoilutusta !

Osallistu keltaiseen kampanjaan ja jaa siitä tietoa eteenpäin! Mikäli oma koirasi ei tarvitse nauhaa merkiksi, kunnioitathan muiden keltaisten koirakkojen toiveita antamalla tilaa heille. Kiitos. "


Merkkinä on tähän asti käytetty keltaista nauhaa taluttimessa. Nyt Kana Alanen ja Milla Paloniemi löivät ideansa yhteen ja loivat Kiroileva siili - Tartten tilaa!! - tuotteet. Alkuun mallistossa on pantoja ja taluttimia. Tämä on niin hieno idea että näitähän saa kohta myös verkkokaupastani !