lauantai 13. lokakuuta 2018

Ratsuhevosen selän toiminta sekä ratsastajan ja varusteiden vaikutus

Kävin kuuntelemassa Heli Hyytiäisen luentoa ja demoa jossa aiheena oli ratsuhevosen selän toiminta ja ratsastajan ja varusteiden vaikutus hevoseen.  Hyytiäinen on eläinfysioterapian tohtori, joka tekee tutkimustyötä sekä ottaa potilaita vastaan mm. Yliopistollisessa eläinsairaalassa.

Alkuun oli luento jossa puhuttiin mm. biomekaniikasta, ratsastuksesta, varusteista.  Luennon jälkeen katselimme maneesissa demohevosia sekä ratsastettuna että maasta. Tässäpä joitain tärppejä päivän annista.

-hevosen massan keskipiste on rintakehällä, satulan kohdalla, hieman vaihtelee.  Kun hevonen liikkuu, se pyrkii koko ajan pitämään massan keskipisteen keskellä (joskus olen kuullut määritelmän että ratsastus on ikuista pyrkimistä tasapainoon hevosen kanssa).  Ja sen helpompaa se on , kun ratsastaja pystyy mukautumaan hevosen liikkeisiin. Ja jotta ratsastaja näin pystyisi tekemään myös ratsastajan tulee pitää huoli monipuolisesti kunnostaan ja liikkuvuudestaan ( potee huonoa omaatuntoa...). Eli mikä on tavoitteesi ja tasosi? Onko tavoitteesi rento kävely hevosesi kanssa vai kansainvälisen tason estekisat?


-hevosen ylipaino on pahimpia asioita mitä voi hevosen selälle tehdä (taas potee huonoa omaatuntoa..). Joskus puhutaan massasta, että hevonen kehittää massaa. Mitä massa oikeasti usein tarkoittaa - läskiä! Lihasmassa on eri asia. Jossain vaiheessa iän myötä hevosen selkä alkaa painua. Vaihtelu liikunnassa on hyväksi. Parhaimpia liikunnan muotoja on umpimetsässä kävely , jossa hevonen joutuu käyttämään monipuolisesti itseään. Entä ratsastajan paino suhteessa hevoseen, sekin on huomioitava.  Issikoilla näkyy toisinaan  liian suuria ratsastajia.

 
Alla kuvia vuosien takaa. Huomaatko mikä on minun (yksi)ongelma näissä kuvissa? En nyt tarkoita että silmät tuijottaa hevosen niskaa tai kädet ...mutta jalustimet. Muistan,  että länkkärin jalustimet olivat niin pitkät,  että pystyin juuri ja juuri niitä pitämään jalassa ja ravissa sen huomasi erityisesti, kun joutui singuttamaan jalkoja kohti jalustinta. Taisimme tässä kokeilla hevoselle uutta satulaa.

Onko minun ja hevosen massan keskipisteet tasapainossa...?

Tässä tutkailen että joo on ne liian pitkät, mutta ei voi enempää lyhentää.



 
-kuvista tullaankin siihen että satulan tulee olla  sopiva hevoselle ja ratsastajalle. Jos jostakin tingitään, niin ratsastajan mukavuudesta. Selässä,  jossa selkäranka tuntuu voimakkaasti, ei tule ratsastaa ilman vaan käyttää satulaa. Se on turvallisempaa ja miellyttävämpää kummallekin osapuolelle.

-ravia ratsastaessa helpointa hevoselle on kun ratsastaja seisoo kevyessä istunnassa, sitten tulee varsinainen kevennetty ravi  ja raskainta on harjoitusravi.

-serratuslihas jää satulan alle. Jos satula puristaa, se estää lihaksen toimintaa ja näin myös eturaajan liikettä ja voi aiheuttaa kipua. Toinen lihas (josta minä en tiennytkään, että sellainen on erikseen) on cutaneous trunci, ohut lihas ihossa. Sillä hevonen värisyttää nahkaa. Se jää satulavyön alle ja sen pitäisi päästä liikkumaan myös. Hyvä (ja edullinen ) pehmuste satulavyöhön on ravimaailmasta tuttu silapehmuste (jee minulla on ollut sellainen jo pitkään käytössä! Vähän noloa, ratsulla silapehmuste,  mutta toimiva) Ns. anatomiset varusteet pitäisi olla juuri kyseiselle hevoselle sopiva.

-SI-nivelen vaikutuksista ja vaivoista puhutaan paljon. SI-nivelessä on pientä liikettä, sen koko vaihtelee ja siihen voi tulla myös nivelrikkoa. Mutta : sitä ei voi käsin hevoselta tunnustella, joten jos joku väittää laittavansa sen "paikoilleen", mitä hän oikeastaan tietää ja tekee?

-jännevammat MUISTA! Ei liian aikaisin juoksua, vaikka hevonen ei olisi ontunut kävellessä aikoihin = lue: kuukausiin. Kävellessä ja juostessa puhutaan eri liike-energian käyttämisestä  "heilurista" ja "joustosta".  Vaurioitunut jänne ei kestä juostessa niihin kohdistuvaa valtavaa energiaa  vaan voi yhdestä hypystä räpsähtää rikki. Jänteet tarvitsevat aikaa ja aikaa parantuakseen, yksi pikkuriikkinen "annan sen vähän  juosta" voi pilata kuukausien työn (mutta miten pitää se kävely/koppikuurilla oleva hevonen rauhallisena … liikkuminenhan patoutuu ja pyrkii purkautumaan jollain tavalla). Jänteiden suojaaminen ja lämmittäminen voi olla myös liiallista, kudokset vaurioituvat helpommin liian lämpiminä. Eli mieti mitä ja miksi laitan erilaisia suojia ja pinteleitä, onko ne tarpeen?


-jos teet hevoselle venytyksiä, mieti miksi teet? Venytätkö, vahvistatko, mobilisoitko? Perinteinen tapa tehdä porkkanavenytystä on se, että hevonen kääntää päätä ja kaulaansa kohti takaosaa ja kylkeä. Mutta - siinäpä venyykin pelkkä kaula. Venytä enemmän sivulle ulos kyljestä, silloin venyy toisen puoleinen kylki myös. Venytyksistä voi olla myös haittaa. Eli tiedä mitä teet.

-tänä päivänä ovat in erilaiset laserit. Heli on nähnyt eläimiä, joille oli aiheutettu vakavat palovammat taitamattomalla laserin käytöllä. Joten jos hevostasi laseroidaan - mikä on laserointiin indikaatiot ja kontraindikaatiot? Kysy, onko käyttäjä ammattilainen, saanut koulutuksen. Jos sinulle sanotaan, että se parantaa kaiken - hmm. mieti vielä.


-ja ne loimet...hevosia loimitetaan liikaa. Pitäisi miettiä onko tarve todellinen. Me ihmiset tunnustellaan omia tuntemuksia,  mutta ei muisteta että hevosen karvapeite on luotu suojaamaan. Pahinta on tuuli ja kosteus yhdistettynä, kuiva pakkanen ei. Lihasten lämmitys ennen liikuntaa tulee  tapahtua liikkeellä, loimen vaikutus on aika mitätön. Liian painavat loimet voi ihan tutkitusti aiheuttaa sään eteen kuopan, joka johtuu lihasten surkastumisesta ja kudoksen taipumuksesta "kasvaa" loimen ympärille.

Erinomainen tietopaketti oli päivä kokonaisuudessaan ja suosittelen ehdottomasti jos vain jossain pääset häntä kuuntelemaan tai vaikka oman hevosesi kanssa demoon.

perjantai 5. lokakuuta 2018

Paikoillaan seisomista

Hevosta voi opettaa paikoillaan pysymiseen eri tavoin, me Nakin kanssa treenasimme koirankouluttajalle tutun positiivisen vahvistamisen elikkäs ruokapalkinnon avulla (pos vahvistaminen voi olla paljon muutakin, ruokapalkinto on se yleisin). Tavoitteenahan on harjoitellessa aina rauhallinen tunnetila jotta se yhdistyy myös itse opeteltavaan asiaan. Ja se kyllä tässä toteutui, vaikka läheisellä tiellä muutaman sadan metrin päässä kaivettiin kaivinkoneella risteystä ja muuten kolisteltiin, se ei ole jokapäiväistä kuitenkaan. Kaveri myös hirnahteli tallista.


Tästä jatkamme palkinnon harventamisella eli keston lisäämisellä sekä paikan vaihtamisella.  Milloin sitten voi luopua palkitsemisesta? Kun tavoitekäytökseen on päästy. Silloinkin kannattaa palkita satunnaisesti jotta käytös pysyy yllä. Se on vähän niin kuin rahapelivoitto, kun aina silloin tällöin tulee palkinto ja joskus jopa vähän isompi, jaksaa pelata :D 

 
(vaihdettu lyhyempi video tähän, kun alkuperäinen ei pyörinyt kunnolla)