maanantai 31. joulukuuta 2018

Stressiä

Stressi on mitä ajankohtaisin aihe näin uudenvuoden aattona eikä syytä tarvinne sen enempää arvailla. Juuri kun tätä kirjoitan, alkaa some täyttyä ilmoituksista karanneista koirista. Aikamoista stressin aikaa. Ei vain koirat pelkää, vaan monet muut myös. Uudestavuodesta olen aiemmin kirjoittanut tämän tekstin.

Lyhytaikainen stressi tulee ja menee, niin ihmisillä kuin eläimillä. Sen tehtävä on nopeasti auttaa selviytymään tilanteista.  Stressihormonien laskuun voi mennä kuitenkin useita päiviä, jolloin tänään tapahtunut stressaava tilanne voi vaikuttaa vielä monen päivän päässä käytöksessä. Jos stressaavia tilanteita esiintyy koko ajan niin, ettei niistä ehdi toipua, alkaa stressi kerääntyä ja pitkittyä. Tämän huomaa esimerkiksi hevosessa: uudenvuoden paukuttelu näkyy käytöksessä vielä muutaman päivän jälkeenkin herkempänä reagointina esimerkiksi kolahduksiin.

Alla videolla oman hevoseni stressikäytöstä puolentoista vuoden takaa. Täyttä varmuutta käytöksen syystä ei ole. Vahva epäily minulla kuitenkin on, että sillä tapahtui jokin konflikti laitumella naapuriaitauksen hevosen kanssa (joka videolla on katseen suunnassa). Tälle toiselle hevoselle tuli juuri samaan aikaan kun hevoseni alkoi näin käyttäytymään, kavioon vamma. Olisivatko olleet aidalla ja siinä on jotain tapahtunut, en tiedä, ehkä.

Mutta tätä käytöstä jatkui parisen viikkoa, öisin oli karsinan pohja paljaaksi asti kuoputettu neliön alueelta. Ja ilmeisesti seisoi samassa asennossa yön, koska lannat löytyivät samasta kasasta, normaalisti ne ovat ympäri karsinaa. Karsinaa ei voinut vaihtaa, näkösuojaa oli vaikea järjestää, onneksi käytös hiljalleen väheni ja loppui kokonaan.

 
 
Jos stressi pitkittyy, se alkaakin aiheuttaa enemmän ongelmia. Niin fyysisiä kuin psyykkisiä. Eläintenkouluttajan työssä stressin ennalta ehkäisy, tunnistaminen, syiden ja seurausten selvittäminen, on yksi keskeinen asia. Kouluttamisessa ja kaikenlaisessa käsittelyssä stressin välttäminen on tärkein tavoite. Koulutusmenetelmien valinta on yksi tapa ehkäistä stressiä.

Hevosen stressikäytöstä saatetaan kuvata ihan jollain muulla termillä. Hevonen on "kuuma", sitä saatetaan kuvata "pomottavaksi" tai "aina se on ollut tuollainen kärtty". Kipu on yksi mahdollinen stressin syy, kipukin voi hevosella kroonistua kuten ihmisilläkin.

Yksi pitkittyneen stressin aiheuttaja on se, ettei  pääse toteuttamaan lajityypillisiä käyttäytymisen tarpeita kuten hevosella tasapainoisessa laumassa oloa. Alla jo edesmennyt vuonohevoseni uuden ystävänsä kanssa. Makella oli tuolloin vielä käytössä imppauspanta jonka jossain vaiheessa otin pois, koska se imppasi pannasta huolimatta.  Stressi voi näkyä myös lajityypillisten käytösten voimakkuudessa, esimerkiksi hevosella pakoreaktion voimakkuuden kasvulla ja laajentumisella eri tilanteisiin tai vaikkapa koiralla siinä että se saalistaa kaikkea mahdollista liikkuvaa.

Stereotyyppiset käytökset, jotka kertovat jo vakavasta stressitilanteesta, eivät välttämättä katoa kokonaan vaikka itse stressin alkuperäinen aiheuttaja on jo poistunut. Nykytiedon mukaan stereotypioita ei pitäisi myöskään estää. Tulee kuitenkin pyrkiä mahdollisuuksien mukaan lievittämään oireita mm. olosuhteita muuttamalla esimerkiksi lisäämällä ulkoilua. Make-vuoniskin imppaili elämänsä loppuun asti vaikka sen elinolot muuttuivat hevosen näkökulmasta ihan mukaviksi, ruokaa ja kavereita, liikuntaa ja ulkona oloa. 





lauantai 8. joulukuuta 2018

Kettutyttöilyä

Tästä kuvasta se alkoi. Vuoden 1994 Koiramme-lehden kolmas  numero ja Animalian mainos siinä. Tämä kuva pysäytti ja palasin siihen aina uudestaan. Nuo silmät! Tuli tunne että minunkin pitää tehdä edes jotain. Eläinsuojelu-"urani", jos niin voi sanoa, alkoi.
Kuten alla olevassa kuvassa lukee - Kauhistelu ei auta - vain teot auttavat.
Animalian mainos Koiramme-lehti 3/1994



Liityin Animalian jäseneksi. Mitään käytännön toimintaa ei tietenkään asuinpaikkani perukoilla ollut joten tukeni oli jäsenmaksujen ja keräysten kautta lähinnä rahallista.
 
Vuonna 2003 järjestettiin Rovaniemellä Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton eläinsuojeluvalvojakurssi. Kävin sen, liityin Rovaniemen Seudun Eläinsuojeluyhdistykseen  ja minut hyväksyttiin vapaaehtoiseksi SEYn eläinsuojeluvalvojaksi (nykyisin nimitys on eläinsuojeluneuvoja ). Minusta tuli "kettutyttö" kuten eräs asiasta kuullut henkilö sanoi :D
 
Monenlaista, välillä kummallistakin, tapausta tuli vuosien aikana eteen. Arvaatko, mikä oli yleisin kysymys, joka minulle esitettiin, kun meni tekemään eläinsuojelukäyntiä? No sehän oli että "Kuka ilmoitti?". Kysymys tuntui olevan se tärkein asia useimmille, itse eläinten olot ei niinkään. Auton opin kääntämään valmiiksi menosuuntaan, jos jotain tapahtuu...ei onneksi tapahtunut.  Nykyisin eläinlääkäritkin saavat tappouhkauksia tehdessään tarkastuksia ja ihmiset käyvät kimppuun vaikka poliisi olisi paikalla.  
 
Vapaaehtoinen valvoja/neuvoja on kuitenkin vapaaehtoinen, eikä voi vaikka haluaisikin ja heti pitäisi, vaikkapa ottaa eläintä huostaan. Tunnustan, että olen esimerkiksi yrittänyt ostaa koiraa pois alkoholistilta kossupullolla - se ei valitettavasti onnistunut...
 
Ihmisten asenne tuli hyvin esille valvojatyötä tehdessä. Kun kirjoitin lehteen jutun koirista ja mitä ulkona pitäminen lain mukaan vaatii, lehden toimittaja vesitti jutun liittämällä siihen oman kuvituskuvansa ja tekstinsä... Tai kun olin vuoden aikana loukuttanut kymmenkunta kissaa, kunnanhallituksen esityslistalle tuli  kunnan ylimmän johdon esitys siitä, että löytökissoista maksettaisiin vain kolmelta päivältä löytöeläinkodille lain vaatiman 15 päivän sijaan. No, se kyllä poistui sieltä vähin äänin kun joku kertoi heille  mitä laki sanoo.
 
Tapasin myös fiksusti toimivia ihmisiä. Mm. eräs mies kertoi, ettei hän todellakaan pidä kissoista, mutta ilmoitti kuitenkin kissapentueesta teollisuusalueella, yksi oli jo tapettu muiden ihmisten toimesta. Hän päätti ilmoittaa siitä minulle, jotta pennut saadaan emonsa kanssa loukutettua tappamisen sijaan. Kissat ja koirat olivat ne jotka työllisti eniten. Myös hevostapauksia tuli eteen.
 
Valvojahommat jätin tauolle alkaessani opiskelemaan, jostain oli vain pakko vähentää. Ja se tauko sitten venyi niin pitkäksi että olisi pitänyt käydä kurssit uudestaan. Eläinsuojelutyötä olen valvojahommat jätettyäni tehnyt kuitenkin eri tavoin ja teen edelleenkin. Tällä hetkellä toimin Rovaniemen Seudun Eläinsuojeluyhdistys ry: puheenjohtajana.
 
Eläinsuojelutyö ei ole niin trendikästä tänä päivänä kuin usea muu vapaaehtoistyö. Siitä huolimatta se on se mun juttu. Kuulun jäsenenä useampaan eläinsuojelussa toimivaan yhdistykseen ja teen myös käytännön työtä. Eläinsuojelutyössä tarvitaan monenlaisia auttajia ja tekijöitä.    Lakeihin vaikuttajia , loukuttajia, varojen hankkijoita, sijoituskoteja, uuden kodin etsijöitä, valistustyön tekijöitä jne.   Viranomaisten lisäksi tarvitaan ehdottomasti myös vapaaehtoisia jotka tekevät tällä hetkellä todella suuren osuuden käytännön eläinsuojelutyöstä niin Suomessa kuin muuallakin.