maanantai 31. joulukuuta 2018

Stressiä

Stressi on mitä ajankohtaisin aihe näin uudenvuoden aattona eikä syytä tarvinne sen enempää arvailla. Juuri kun tätä kirjoitan, alkaa some täyttyä ilmoituksista karanneista koirista. Aikamoista stressin aikaa. Ei vain koirat pelkää, vaan monet muut myös. Uudestavuodesta olen aiemmin kirjoittanut tämän tekstin.

Lyhytaikainen stressi tulee ja menee, niin ihmisillä kuin eläimillä. Sen tehtävä on nopeasti auttaa selviytymään tilanteista.  Stressihormonien laskuun voi mennä kuitenkin useita päiviä, jolloin tänään tapahtunut stressaava tilanne voi vaikuttaa vielä monen päivän päässä käytöksessä. Jos stressaavia tilanteita esiintyy koko ajan niin, ettei niistä ehdi toipua, alkaa stressi kerääntyä ja pitkittyä. Tämän huomaa esimerkiksi hevosessa: uudenvuoden paukuttelu näkyy käytöksessä vielä muutaman päivän jälkeenkin herkempänä reagointina esimerkiksi kolahduksiin.

Alla videolla oman hevoseni stressikäytöstä puolentoista vuoden takaa. Täyttä varmuutta käytöksen syystä ei ole. Vahva epäily minulla kuitenkin on, että sillä tapahtui jokin konflikti laitumella naapuriaitauksen hevosen kanssa (joka videolla on katseen suunnassa). Tälle toiselle hevoselle tuli juuri samaan aikaan kun hevoseni alkoi näin käyttäytymään, kavioon vamma. Olisivatko olleet aidalla ja siinä on jotain tapahtunut, en tiedä, ehkä.

Mutta tätä käytöstä jatkui parisen viikkoa, öisin oli karsinan pohja paljaaksi asti kuoputettu neliön alueelta. Ja ilmeisesti seisoi samassa asennossa yön, koska lannat löytyivät samasta kasasta, normaalisti ne ovat ympäri karsinaa. Karsinaa ei voinut vaihtaa, näkösuojaa oli vaikea järjestää, onneksi käytös hiljalleen väheni ja loppui kokonaan.

 
 
Jos stressi pitkittyy, se alkaakin aiheuttaa enemmän ongelmia. Niin fyysisiä kuin psyykkisiä. Eläintenkouluttajan työssä stressin ennalta ehkäisy, tunnistaminen, syiden ja seurausten selvittäminen, on yksi keskeinen asia. Kouluttamisessa ja kaikenlaisessa käsittelyssä stressin välttäminen on tärkein tavoite. Koulutusmenetelmien valinta on yksi tapa ehkäistä stressiä.

Hevosen stressikäytöstä saatetaan kuvata ihan jollain muulla termillä. Hevonen on "kuuma", sitä saatetaan kuvata "pomottavaksi" tai "aina se on ollut tuollainen kärtty". Kipu on yksi mahdollinen stressin syy, kipukin voi hevosella kroonistua kuten ihmisilläkin.

Yksi pitkittyneen stressin aiheuttaja on se, ettei  pääse toteuttamaan lajityypillisiä käyttäytymisen tarpeita kuten hevosella tasapainoisessa laumassa oloa. Alla jo edesmennyt vuonohevoseni uuden ystävänsä kanssa. Makella oli tuolloin vielä käytössä imppauspanta jonka jossain vaiheessa otin pois, koska se imppasi pannasta huolimatta.  Stressi voi näkyä myös lajityypillisten käytösten voimakkuudessa, esimerkiksi hevosella pakoreaktion voimakkuuden kasvulla ja laajentumisella eri tilanteisiin tai vaikkapa koiralla siinä että se saalistaa kaikkea mahdollista liikkuvaa.

Stereotyyppiset käytökset, jotka kertovat jo vakavasta stressitilanteesta, eivät välttämättä katoa kokonaan vaikka itse stressin alkuperäinen aiheuttaja on jo poistunut. Nykytiedon mukaan stereotypioita ei pitäisi myöskään estää. Tulee kuitenkin pyrkiä mahdollisuuksien mukaan lievittämään oireita mm. olosuhteita muuttamalla esimerkiksi lisäämällä ulkoilua. Make-vuoniskin imppaili elämänsä loppuun asti vaikka sen elinolot muuttuivat hevosen näkökulmasta ihan mukaviksi, ruokaa ja kavereita, liikuntaa ja ulkona oloa. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti